Loppuvuoden satoa

Mitäpä kuuluu? Kiirettä, ennen kaikkea kiirettä. Vuosi on päättymäisillään, ja lomaakin olisi hyvä viettää ennen kevään koitoksia. Raotan kirjoituskammarin ovea ja kerron joitain kuulumisia. Julkaisurintamalla on tapahtunut nyt syksyllä, sillä fantasiaromaanini Vaskinainen tuli ulos lokakuussa.

vaskinainen_kansi_väri_300i

Osuuskumma on osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka on erikoistunut aikuisille suunnatun scifin ja fantasian julkaisemiseen. Osuuskumman osakkaana olen mukana monissa kustantamon hankkeissa mm. toimittajan roolissa. Vaskinainen istuu hyvin Osuuskumman julkaisuprofiiliin (laatuspefiä aikuisille) siksikin, että se menee tekstispektrissäni vahvasti fantastisen puolelle. Kansanperinnettä, myyttejä, noitanaisia, Tuonelaa, elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kirjan tarina on matkustanut mukanani pitkään, ja on mukava lopultakin laskea siitä irti. Ensimmäiset luonnokset kokonaisuudesta ovat vuodelta 2003 ja koko tarinakaari oli jo olemasa vuonna 2008. Sen jälkeen se on elänyt ja etsinyt niin muotoaan kuin paikkaansa.

Jotkut projektit ovat siis pitkän aikajanan juttuja. Toivon, että seuraavat etenisivät hieman nopeammalla tahdilla. Venyvien hankkeiden riskinä on kyllästyminen, eikä nyt ainakaan kovin ajankohtaisista asioista voi tällaisella ryhmityksellä kirjoittaa.

Vaskinaista saa ostettua Osuuskumman kautta kätevästi Holvista. (ja koska kyseessä on pieni kustantamo, niin kirja ei tosiaankaan notku kirjakauppojen hyllyssä, vaan se pitää tilata tai tavoittaa messuilta)

*

usvazine215kosmariEi vuotta ilman toimitushommia. Nyt loppuvuodesta tapetilla oli kaksi kansanperinneaihetta. Toimitin sekä Kosmoskynä 4/15:n, jonka aiheena on kansanperinne ja eläimet, sekä samanaikaisesti Usva 2/15:n, jossa on suomalaista kansanperinnettä hyödyntäviä novelleja. Usvan voi ladata täältä:http://usvazine.net/kansanperinne-usva-215-on-ilmestynyt/

Näistä vapaaehtoishommista en kyllä rehellisesti sanottuna ole saanut tänä vuonna samanlaista iloa itselleni kuin ennen. Kyse ei ole niinkän ajankäytöstä vaan rutiineista – kun jokin homma muuttuu enemmän rutiiniksi kuin intohimoiseksi tekemiseksi, niin se ei olekaan enää niin hauskaa tehdä loppuun saakka. Kosmoskynä siirtyy ensi vuonna uude päätoimittajan hoteisiin, ja olen luvannut itselleni, etten enää tuuraa ketään lehden suhteen. Usvaa on tarkoitus jatkaa, mutta kenties kehitän siihen jonkin uudenlaisen ajatuslangan itselleni. Katsellaan ja ihmetellän.

*

Kirjoitusvireeni on erinomainen, suorastaan pirskahtelevan kupliva. Minulla on useita samanaikaisia, eri vaiheissa ja kiireellisyysasteessa olevia projekteja kesken. Ensi vuonna ei ole tulossa omaa julkaisua, pari osallistumista antologioihin tosin lienee luvassa – suomalaisia Cthulhu-aiheisia novelleja käsittelevässä kokoelmassa sekä myös Osuuskumman julkaisussa. Tarinahautomossa pöhisee isompia kokonaisuuksia, sekä nuorille että aikuisille omia juttujaan. Muu ei oikein toimisikaan, hankkeita on oltava useita työn alla samanaikaisesti, jotta voi aina yhden jumahtaessa siirtyä seuravaan. Tekstit myös keskustelevat keskenään ja saavat vaikutteita. Se olisi aihe, jotka ehkä jonkun kirjallisuustieteilijän olisi hyvä tutkia: miten saman kirjoittajan tekstit ”juttelevat keskenään”. Tiedän monen muunkin kohdalla tällaisia kirjapareja syntyvän, ja voi olla niinkin, että eri tekijöiden teokset heijastuvat toisiinsa. (Ainakin nyt tuntuu, että kaikki kirjoittajat juuri samoista aiheista kuin minä, mutta se lienee omasta tarkkaavaisuudesta johtuvaa illuusiota sekin)

Sitten on myös Hyvin Salaisia Produktioita, osa suuritöisiäkin, joista en mainitse vielä sen enempää. Tiedotetaan, kun on aidosti tiedotettavaa!

pienen-rasian-jumalaNovelleista olen saanut hyvää palautetta, kun toukokuussa ilmestynyttä Pienen rasian jumalaa on luettu ja arvosteltu. Pari viimeistä vuotta olen keskittynyt romaanimittaisiin juttuihin, ja novelleja ei ole syntynyt samalla tahdilla kuin ennen. Ehkä syynä on sekin, että moni tarina on hahmottunut päässä pidempään muottiin. Toisaalta taas jokainen novelli on käytännössä yhden ison idean puristamista tiiviiseen pakettiin, ja joskus siis myös romaaniaiheiden kuluttamista.

Veri veti kuitekin osallistumaan Portin kirjoituskilpailuun, vaikka lausahdin vuonna 2011, etten enää kisaan osallistu, kun voittojakin on tullut kaksi kertaa. Näyttää kuitenkin siltä, että paras tekstintekemisen motivaattori minulle on kirjoituskisaan tai antologiaan osallistuminen. Teemat kyllä luotaavat ja varioivat toisiaan, vaikka tekstejä tekisikin eri aikoina ja eri tavoitetta kohti. Ehkä joskus tulevaisuudessa on kasassa kolmannen kokoelman verran tarinoita, jotka voisi ajatella samojen kansien sisällä.

*

Syksyn kirjallista kenttää ja kuulumisia on leimannut ahdistus: huoli julkaisumahdollisuuksista, toimeentulosta ja ylipäänsä kirjamyynnistä. Luottamustoimeni ovat vieneet keskelle taiteilijanelämän kurimusta: moni kollega on ahtaalla taloudellisesti, moni kyseenalaistaa oman ammattinsa jatkumisen. Apurahojen ja taiteilijuuden tarpeellisuuden ympärillä vellova keskustelu ankeuttaa. Tuntuu, että ajattelu ylipäänsä mieletään yleellisyyshyödykkeeksi, johon suomalaisilla ei ole varaa. Ja se jos mikä on pelottavaa.

Pestini Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa loppuu tähän vuoteen. En asettautunut ehdolle jatkokaudelle, koska oma elämäntilanne ei nyt oikein salli säännöllisiä Helsingissä käyntejä. Ihan ilman luottamustoimia en kuitenkaan ole, ja erilaisissa ryhmissä tilannetta tulee varmasti myös seurattua. Toivottavasti edessä olisi paremmat ajat, töitä ja tekemisen iloa itse kullekin. Ja olen sitä mieltä, niin kuin joku viisas joskus on sanonut: jokainen työpaikka tarvitsee runoilijan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s