Maanantai 19.2.2024
Kaivan esille romaanisuunnitelman, jonka olen tehnyt muutama viikko sitten. Kyseessä on sarjan kakkososa, joten siihen kohdistuu omanlaisiaan paineita. Minulla on työnimi (ehkä lopullinen nimi), joka on synkassa sarjan ykkösosan kanssa. Päähenkilö vaihtuu, kakkosessa edellisosan päähenkilöstä tulee romanssin kohde.
Kirjoitettavasta tarinasta on olemassa kahden sivun mittainen juonikuvaus. Siinä on lauseita tyyliin: ”Päähenkilö huomaa, että äärioikeiston nousu alkaa vaikuttaa hänenkin elämäänsä, vaikka hän on aiemmin ollut turvassa. Päähenkilö on kyvyllinen, eli hän kuuluu vähemmistöön, jota aletaan sortaa.”
Tällainen lausahdus toimii kuvauksessa, mutta eihän se ole proosaa. Jokainen vastaava lause on purettava kohtauksiksi, ja ajatusprosessini etenee näin:
– Millaisilla kohtauksilla kuvaisin sitä, että äärioikeisto on noussut valtaan? –> Katukuvassa näkyy lakimuutoksien aiheuttamia pieniä yksityiskohtia, kuten julisteita ja tarkistuspisteiden lisäämisiä. Lisäksi jonkin verran ennakoivaa toimintaa, esimerkiksi kahvilan sisustus vaihtuu, koska omistaja haluaa välttää ongelmia. Uutisissa on tietoa mielenosoituksista ja niissä puhjenneista väkivaltaisuuksista.
– Päähenkilö on elänyt erityislaatuisuutensa kanssa turvassa: hänen perheensä on ollut vaikutusvaltainen ja hänet on myös erikoiskyvyn vuoksi haluttu poliisivoimiin ”lain hyvälle puolelle.” Hänen ei ole tarvinnut kantaa julkista merkkiä vähemmistöstatuksestaan. Nyt hän joutuu käyttämään ranneketta. Kohtaus, jolla asian saa kuvattua näppärästi, on tapaaminen vanhempien kanssa. Suhde vanhempiin on rikkoutunut, ja uhkaava poliittinen tilanne saa vanhemmat vetoamaan lapseensa: käyttäydy hyvin ja taivu, niin sinun ei käy mitenkään. Päähenkilö haluaa kapinoida.
Tämmöisiä siis alkaa pulputa. Mutta monet näistä kohtauksista ovat kuitenkin taustoitusta, eivät varsinaista pääjuonta. Jotta voin kirjoittaa, minun on tiedettävä tarinan huippukohdat. Tiedän jo suurin piirtein, mitä lopussa tapahtuu, eli minun kerronnallani on tähtäyspiste.
Tiistai 20.2.2024
No niin, romaanin lukurakenne siis työn alle. Otan esille romanssin kaavan (yhden monista) ja silmäilen sitä samalla, kun mietin toiminnallisen juonen kuvioita. Tällä kertaa minun on helpompi miettiä viimeisen kolmanneksen toimintaa, joten kirjaan muutaman avainkohtauksen auki. Laitan siis yhteen tiedostoon lukujen otsikoita ja niiden alle kuvauksia siitä, mitä luvussa tapahtuu, tähän tyyliin:
Luku 2. työkuviot/taustoitus (intro 2, romanssin taustatietoa)
Tom menee tapaamaan Paulus Schumania työpaikalleen:
Vihjataan keskustelun lomassa mihin tilanne on jäänyt: Nooaa syytetään Olivian surmasta, mutta todisteet ovat hämärät ja koko ajan on vielä ongelmana se, että monia muita asioita on kesken: kuten Joachim Saveniuksen rikos ja oikeudenkäynti sekä se, että MVR:n Feeniks pääsi karkuun.
Schuman vaatii Tomilta skarppia työsuoritusta: tapahtunut ei saa vaikuttaa siihen miten asiat hoituvat jatkossa. Asemalla nyt moni tietää Tomin statuksesta kyvyllisenä, mutta hänen ei edelleenkään tarvitse käyttää ranneketta.
Tässä luvussa on myös selitettävä Nikodeuksen ja Lisan tilanne: Lisa on epäiltynä murhasta hänkin. Tomin ja Nikodeuksen suhteen muuttuminen nyt kun N tietää kuka Tom on?
Tämän tasoinen kuvaus luvun sisällöstä riittää kertomaan minulle, mitä kyseiseen lukuun olisi saatava sisällöksi. Mutta toki tuo ohje täytyy sitten pyöräyttää kohtaukseksi, jossa ihmiset toimivat: kuvailla ilmeitä, kirjoittaa dialogia, antaa vähitellen ympäristökuvausta ja tunnelmia.
Romaanin kokonaiskuvasta sitten pohdin seuraavaa: ykkösosassa oli neljä osaa. Tähän kakkoseen näyttäisi kätevästi muodostuvan kolme osaa. Juonia on myös kolme A (toimintajuoni), B (sisäinen kehitys) ja C (romanssi, ihmissuhdejuoni).
Näiden suhteet tässä tarinassa kliimakseihin menee seuraavasti:
Osan 1 lopussa :
- toimintajuoni A saa ikävän käänteen
- sisäinen kehitys B saa ikävän käänteen
- romanssi C saa positiivisen käänteen
Osan 2 lopussa:
- toimintajuoni A ikävyys syvenee, mutta tulee myös positiivista
- sisäinen kehitys B ongelma syvenee
- romanssi C syvenee, kunnes tulee iso ongelma
Osan 3 lopussa
- toimintajuoni A menee kohti onnistumista
sisäinen kehitys B: päähenkilö alkaa hyväksyä asioita - romanssi: menee eteenpäin, mutta ei ihan kuten oli ajateltu
Tämmöinen hässäkkä siis syntyy, kun miettii tarinan juonien kehityskulkuja. Näitä juonia voi sitten olla isompikin himmeli, riippuen nyt siitä, miten monimutkaisesta tarinasta on kyse. Samanlaiset puuhakaaret voisi piirtää myös keskeisille henkilöhahmoille.
Saan tähän rakentamaani kolmiosaiseen kaavaan nimettyä jo useita lukujen otsikoita. Wordissa se näyttää sivupalkissa seuraavalta:
Listassa ei vielä ole kaikkea. Arvioisin, että lukuja tulee olemaan lopulta noin 25. Tässä luettelossa voi olla kohtauksia, jotka sulautuvat toisiinsa.
Keskiviikko 21.2.2024
Tänään on asiakkaille vedettävä kurssipäivä, ajatukset ovat kirjailijuudessa ja kirjailijan resilienssissä. Teen yhden apurahahakemuksen juuri tälle hankkeelle, joten mietin hieman teemoja ja yleistä kuvausta. Huomaan korostavani ajankohtaisuutta ja yhteiskunnallisuutta: se tulee näkymään juonessa ja yksityiskohdissa. Määrittelen myös kohderyhmän summittaisesti, arvioin minkälaiselle lukijalle olen kirjoittamassa. Nämä määritelmät eivät ole mitään hirttosilmukoita, niistä voi aina joustaa.
Torstai 22.2.2024
Henkilökohtaisten asioiden hoitamisen päivä, joten tänään en istu koneella.
Alitajunta hautoo silti tarinaa. Pukkaa yksittäisiä kohtauksia ja repliikkejä mieleen. Tarinan alkuun alkaa syntyä tilanteita. Olen visuaalinen kirjoittaja eli näen kohtaukset mielessäni: ihmiset puhumassa, kävelemässä maiseman keskellä. Ihan kuin katsoisi elokuvaa, jossa on aistihavaintoja kuten ääniä ja hajuja. Varsinainen juonirakenne ei etene, mutta tässä vaiheessa on ihana nautiskella hyvinkin erilaisten vaihtoehtojen kanssa. Minun ei vielä tarvitse lukita kohtauksia kokonaan johonkin asentoon. Mieleeni tulee muun muassa tällaisia:
”Pitäisikö ykkösosan henkilö X ollakin elossa tässä kakkosessa? Mitä, jos päähenkilö onkin osallistunut X:n vangitsemiseen ja ehkä vahingoittanut tahtomattaan? Siitä saisi ikävää draamaa pääparin välille.”
”Pitäisikö ykkösosan romanssin kohteen palata tähän kakkoseen muutenkin kuin vain epämääräisenä muistona? Kenties hän tunkee mukaan valehahmossa jo aiemmin.”
Perjantai
Erään asiakkaan kanssa käymme läpi sitä, millaisilla keinoilla tarinan juonen kulkua voisi lähteä haarukoimaan. Itselle on kolmen juonen lisäksi ollut hyödyllistä miettiä, millainen on kunkin keskeisen henkilön kehityskaari/tarina kirjan juonen aikana.
Usein myös mietin konfliktit ja tuunaan niitä niin, että konflikteja on eri tasoisia ympäristöstä henkilöihin ja sisäiseen konfliktiin. Ehkä kenties myös ideologinen tai kosminen konflikti toimisi. Tässä teoksessa ei ole varsinaisia ongelmia konfliktien rakentamisessa, kun on jo valmiiksi luotuna rikkonainen maailma, toteutumaton rakkaus sekä päähenkilön herääminen ympäröivän todellisuuden realiteetteihin sekä taustalla oleva henkilökohtainen pipi.
Ja sitten pitääkin miettiä, miten kuvaisin näitä konflikteja. Millaisilla detaljeilla havainnollistan sitä, että päähenkilöä aletaan syrjiä? Millainen on ensimmäinen riitatilanne tai väärinymmärrys? Miten lapsuuden ongelmat näkyvät nykyhetkessä? Detaljit antavat lisää vihjeitä siitä, mitä kohtauksia pitäisi kenties sisällyttää mukaan. Tarvitsenko takaumia? Vai riittäisikö muutaman asian käsittely lyhyen muiston kautta?
Aikajänne. Tässä tarinassa kuvataan muutaman kuukauden ajalta tapahtumia. Nähtäväksi vielä jää, miten isoja aikahyppyjä lukujen tai osioiden väliin tulee. Tarinaan tulee sairastumiseen liittyvä prosessi, joka vaatii tilaa.
Kokonaisuutena näyttää siltä, että rakenne ei vielä muokkaantunut kirjoitusvalmiuteen, mutta sain hyvän aloituksen. Periaatteessa voisin tarinan alusta 1-3 lukua jo kirjoittaa jos haluan, mutta ehkä vielä kuitenkin jäsentelen ajatuksiani lisää.
Toimittajan spekulatiivinen lokikirja 