Olen ensimmäistä kertaa kirjoittajaurani aikana kokeillut menetelmää, jossa teksti kirjoitetaan kokonaan uusiksi pinosta. Olen kyllä joskus saattanut jonkin novellinmittaisen tekstin uusiokirjoittaa, mutta nyt menee koko romaani.
Tekstin vanha versio on telineessä koneen vasemmalla puolella. Luen sieltä tekstiä ja naputan sen kokonaan uusiksi ihan uuteen tiedostoon.
Menetelmässä pelotti sen työläys. Hylkäsin vanhan tekstitiedoston, ei mitään leikkaa-liimaa-toimenpidettä. Jokainen sana pitää kirjoittaa uusiksi. Muita haittoja ei sitten oikeastaan olekaan.
Teksti muuttuu. Osa lauseista pysyy samanlaisina, mutta sisäinen editori muokkaa suurinta osaa omasta mielestään paremmaksi. Järjestys vi muuttua. Olen myös jättänyt kappaleita ja lopulta kokonaisia sivuja kirjoittamatta. Muutama luku on vaihtanut paikkaa ja kokonaan uusia kohtauksiakia on syntynyt. Papereissa ei ollut mitään merkintöjä (voisi olla, mutta en tehnyt niitä). Korjaukset tulevat osin päästä.
Parasta on se, että monta tylsää ja selittävää juttua on karsiutunut pois. Käsikirjoituksessa oli paljon päähenkilön sisäistä selittelyä. Ne tuntuvat sisällöltään niin kököltä etten yksinkertaisesti halua kirjoittaa niitä uudestaan. Jos käyttäisin vanhaa tiedostoa, niin hyppäisin yli ja ne jäisivät nököttämään paikoilleen. Deletointi olisi paljon vaikeampaa.
Tekstimäärä on pysynyt samana. Poistoista huolimatta lisäyksiä on tullut niin, että teksti ei ole nyt puolessa välissä vielä lyhentynyt,
Minulle uusi kirjoitustekniikka, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Silti kyllä ajoittain tuntuu, että vihaan tätä tekstiä.
Toimittajan spekulatiivinen lokikirja 