Olen hengissä, vaikka blogissa hiljaista on ollutkin. Olen toipumassa raskaasta työkeväästä, ja virittelemässä rakettimoottoreita tulevaa syksyä varten. Olen innoissani: tavalliseen tapaan minulla on moniajo päällä ja tulilla kaikenlaista uutta, uusvanhaa, kivaa ja yllätyksellistä. Tänä vuonna tulee täyteen 15 virkavuotta kirjailijana täyteen (yhteisesikoinen ilmestyi 2000 syksyllä) ja virkaikä on tuonut mukanaan vapauden: vaikka kustannusala myllertää ja tulevaisuus on epävarmaa, on olo, että voi silti tehdä asioita vapaammin kuin koskaan ennen. Ehkä se on megalomaanista hulluutta, ehkä vain omien juttujen löytymistä ja sisäisen lapsen vapautumista.
Palautetta viime aikojen töistä, niin positiivista huomiota kuin vähemmän mairittelevia lukuelämyksiä, on tipahdellut eetteriin silloin tällöin. On hienoa, että teoksia luetaan! Tämänhetkisen kirjallisen inspiraation moottorina toimii kuitenkin ensikosketus draamaan. Minun ja Eijan käsikirjoittama kuunnelma Ikimaa sai juuri ensiesityksensä, ja teoksen voi kuunnella eetteristä vielä noin kuukauden ajan täältä: http://areena.yle.fi/1-2806293
(Tulilla on muutakin oikein mojovaa ryhmätyönä syntynyttä, mutta uutisoin siitä kun on julkista näytettävää)
Draaman/käsikirjoittamisen myötä olen tosiaan löytänyt tekemiseen uuden vaihteen ja kaipaamaani raikasta tuulahdusta omaan pääkoppaan. Tunnen viimeisen vuoden aikana oppineeni kirjoittamisesta taas huikeasti lisää asioita – ja se jos mikä on kirjoittajalle tärkeää, se että tuntee joskus menevänsä eteenpäin eikä polkevansa itselleen ja lukijoilleen tuttuja latuja.
Kävin kesäkuun lopulla Archipelaconissa, josta raporteeraan erikseen. Sieltä mieleeni jäi lukijapalaute, kun eräs kirjabloggaaja kertoi pitävänsä juuri novelleistani ja oli ostanut vastikään ilmestyneen Pienen rasian jumalankin. Se tuntui erityisen hyvältä, se että novelleja kehuttiin: novellit ovat olleet minut spefikouluni ja haluan palata niihin vielä uudestaan. En tunne tutkineeni novellien mahdollisuuksia läheskään perinpohjaisesti, vaan jäljellä on paljon erityisiä tarinoita kerrottavaksi. Niihin tulen palaamaan, kunhan niille saa raivattua deittikalenterista aikaa.
Toimittajan spekulatiivinen lokikirja 