Romaani on nyt kirjoitettu pinosta uudelleen tiedostoon. En käyttänyt kertaakaan vanhaa tiedostoa tekstin siirtämiseen, vaan naputtelin joka ikisen sanan, lauseen ja luvun uudestaan.
Havaitsin menetelmässä monia etuja. Koska olin saanut ohjeeksi poistaa selittelyä, tunnistin jaarittelun siitä, että kohtaus muuttui tyhjänpäiväiseksi jauhannaksi, jota en itsekään jaksanut kirjoittaa paperille uudestaan. Muutamia kohtauksiakin totesin tarpeettomiksi. Ne vain veivät juonta sivupolulle, jota ilmankin tarina toimi ihan hyvin. Poistin tällä tavoin tekstistä ehkä noin 25 liuskaa tavaraa.
Tilalle syntyi uusia juttuja. Huomasin, että jotkut kohtaukset saivat uusia käänteitä, ja vanhalla tavalla eteneviinkin saattoi tulla kokonaan uutta dialogia. Muutamassa kohdin ihmiset alkoivat puhua eri asioista ja eri painotuksin kuin ennen.
Kokonaan uusia lukuja syntyi muutamia, ainakin tällä hetkellä oletan, että ne ovat tarpeellisia lisäyksiä. Pari kertaa jouduin palaamaan takaisin ja lisäämään alkupuolelle pari mieleen juolahtanutta detaljia. Lisäsin osiomerkinnät, kun huomasin aikajänteen tarvitsevan sitä.
Tulostin juuri käsikirjoituksen, ja sivumäärä oli kasvanut noin viidellä liuskalla. Nyt olisi vielä tarkoitus lukea tämä kertaalleen läpi ja bongata typot ja mahdolliset muut erheet, kuten klaffivirheet. Tiedän ainakin yhden detaljin, joka tarinaan täytyy vielä lisätä. Kerrostin tarinaan toisteisia asioita, joiden ilmiintymistä täytyy hieman seurata. Voi olla, että osa asioista on väärässä paikassa vielä.
En ole koskaan aiemmin käyttänyt tätä editointimenetelmää, koska olen pitänyt sitä liian työläänä ja hankalana. Se ei ollut ollenkaan niin vaikeaa mitä kuvittelin: tarina alkoi soljua eteenpäin ja huomasin paikoin kirjoittavani ulkomuistista ihan samoin kuin edellisillä kerroillakin. Hieman pelottavaa, jopa, miten tarinansa sisällä sitä on – tai sitten jumissa omiin sanavalintoihinsa. Eräs henkilö kantaa samaa nimeä kuin eräässä toisessa romaanissani oleva henkilö, mutta ehkäpä tämän kirjoittajan sisäisen viitteen voi sallia.
Olen nyt työstänyt tekstin puolen vuoden sisällä kolme kertaa. Hieman alkaa karsta maistua suussa, joten on hyvä hetki laittaa tämä tauolle. Täysin erilaisiin tunnelmiin en silti mene, koska toinen työn alla oleva teksti hipaisee samoja pintatason aiheita, tosin hyvin eri näkökulmasta ja toiselle kohderyhmälle suunnattuna.
Toimittajan spekulatiivinen lokikirja 
On ollut kiinnostavaa lukea pinosta kirjoittamisesta ja sen eduista. Aiemmin ajattelin, että miksi kukaan haluaisi nähdä sellaisen vaivan, että editoi romaanin kirjoittamalla sen kokonaan uudestaan. Mutta nyt olen jopa alkanut miettiä, että jospa minäkin kokeilisin pinosta kirjoittamista uuden romaanikäsikseni kanssa. Tiedän nimittäin jo nyt, että on asioita, jotka haluan kirjoittaa toisin toiseen versioon, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa ensimmäisen version ensin loppuun, koska jäljellä on enää kolme lukua. Eikä käsis ole pitkä, en edelleenkään osaa kirjoittaa tiiliskivimittaa. Voi kyllä olla, että editointikierrokselle päästyäni laiskuus voittaa ja päädyn tekemään sen perinteisellä menetelmällä. Mutta katsotaan…