Tulin puoliltaöin pippaloista kotiin (60-luvun musiikkia, jota yli 60-vuotiaat miehet soittivat) ja aloitin naputtelun. Työn alla on siis lumihiutalemenetelmällä rakentamani “lammaspaimenromaani”, jota kesällä ideoin ja josta minulla on olemassa hahmoluonnehdinnat ja juonirakenne luku luvulta kirjoitettuna. Olin kirjoittanut jo aiemmin tarinalle alun ja joitakin taustatarinoita noin 7000 sanan verran, ja näitä en voi ottaa mukaan NaNoWriMo -urakkaani. Siksi aloitin sisältörakenteeseen merkatusta luvusta 3 ja ryhdyin vain takomaan sanoja ranskalaisin viivoin merkittyjen muutamien merkintöjen perusteella.
Sain aikaan ennen nukkumaanmenoa 1810 sanaa, eli ensimmäisen päivän tavoite on saavutettu, ja ekaa päiväähän on vielä jäljellä, siis illallakin ehtii tehdä töitä. Aion kyllä Juniorin päiviunien aikaan hakata lisää, sillä luvassa on päiviä, jolloin en pysty tekemään mitään.
Kun aloittaa kirjoittamisen kylmiltään periaatteenaan vain tuottaa tekstiä, on otettava jostakin tuntuma tarinaan. Juoni ei riitä siihen ainakaan minulla. Mietin sitten, että kolmosluvussa tarinan kertojaminä paimen ja hänen pelastamansa Ulpukka ovat vasta tutustuneet, ja voin keskittyä Ulpukan havainnointiin ja tekemisien seuraamiseen. Se on luontevaakin, koska Ulpukkahan on outolintu, ja näiden kahden keskeisen henkilön välille on tarinan sisältämän rakkauskuvion takia hyvä saada kitkaa. Siitä se sitten lähti lavenemaan, sillä ylös kirjaamani tapahtumat ovat niin yleisluontoisia, että jokaiseen kohtaukseen on keksittävä lisää tavaraa.
Luku jäi kesken, eli siitä on hyvä jatkaa tänään.
