Kirjailijan työ ja muuta jutusteltavaa

Olen Porvoossa lauantaina, tässä tapahtuman tiedote:

“Kirjailijat Anne Leinonen ja Jouko Sirola keskustelevat Särö-akatemian yleisötilaisuudessa kirjailijan rutiineista ja työtavoista. Sirola esimerkiksi kertoo syitä siihen, miksi hän on valinnut duunarin työajat. Kirjailijat pohtivat myös aineiston hankintaan, hauduttamiseen ja työstöön liittyviä kysymyksiä. Entä miksi jokin tietty idea alkaa kiehtoa niin paljon että sen toteuttaa, vaikka ideoita on vihkot täynnä?

Porvoon kansalaisopistossa (Mannerheiminkatu 3) lauantaina 17.5. klo 12.30-13.30 järjestettävään tilaisuuteen on vapaa pääsy. Yhteistyössä ovat mukana Itä-Uudenmaan liitto, Polte ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.”

Luvassa taatusti mielenkiintoinen keskustelu, veikkaan että minulla ja Joukolla on keskenään hyvin erilaiset taustat ja työtavat. Oikeita tapoja toimia on niin monta kuin kirjoittajaakin, mutta joskus umpikujaan joutuessaan on hyvä kuulla, miten muut tekevät, josko sitten itse löytäisi jonkun uuden jipon. Olen esim. itse suositellut joillekin lukkoon menneille kirjoittajille aamusivujen kirjoittamista (puoli tuntia ihan mitä tahansa tajunnanvirtaa paperille ja sitten vasta varsinaiseen hommaan). En ole aamusivuja itse kokeillut, aamusivuja lienee se kun aukaisen tietokoneen, luen sähköpostin ja vastaan unisella tajunnanvirralla sähköposteihin…

Parhaillaan minulla on menossa toistaiseksi lisääntyneen vapaa-ajan vuoksi hyvin työteliäs kausi. Blogihiljaisuus on merkki siitä, että olen lukenut neljä käsikirjoitusta ja kirjoittanut niistä palautteet, sekä editoinut Liisa Rantalaihon kanssa Usvan satuja. Nyt on sitten kommenttivuorossa kaksi useamman novellin rypästä ja samaan aikaan vielä neljä omaa tekstiä (tietoa ja kaunokirjallisuutta) työstön alla. Tämä kertookin oikeastaan minun työtavoistani: samanaikaisia hommia on oltava runsaasti, jotta vire kestää päällä.

Jos minulla olisi kaikki maailman aika käytössä jonkun oman tekstin työstämiseen, en saisi mitään aikaan. Koettu on sekin.

 

Moniajo päällä

Puuh. Veroilmoituksen teko on niin mutkikasta puuhaa, että välillä on tehtävä oheistoimintoja. Tosin oheistoiminnat ovat olleet kirjallisia, kuten Usvan satujen editointilukua. Käytän veroilmoituksen vähennysten tekoon kirjanpito-ohjelmaa (jonka nimi on sopivasti Tappio), se on netistä löytynyt ilmainen kirjanpito-ohjelma. Tappioita tällä tuotankin, koska tavoitteena on listata kaikki tulonhankkimiskulut. Joka vuosi vain samat pulmat: olisiko tämä tietokonekompleksi pitänyt vähentää kerralla (ilmeisesti ei, liian kallis), miksi olen tiliöinyt niin että joudun kuitenkin summaamaan tietyt kategoriat yhteen, paljon se työhuonevähennys olikaan tänä vuonna jne jne. Muutaman kuitin kanssa olen joutunut kaivamaan kalenterista havainnon, että mikä matkakulu tämäkään oli…

Toukokuu on kirjoituskuukausi, mutta tänään en vielä päässyt omien tekstieni pariin. Veroilmoitusta voidaan kuitenkin pitää erinomaisen tarpeellisena kirjailijan työskentelyn kannalta. Kun tämä on tehty, kirjoittaa hyvillä mielin. Ja käy ostamassa ammattikirjallisuutta…