TÄHTIFANTASIA-PALKINTO 2009 – LEHDISTÖTIEDOTE

Helsingin SF Seuran Tähtifantasia-palkinto parhaasta vuonna 2008 suomeksi ilmestyneestä käännösfantasiakirjasta annetaan Vaskikirjojen julkaisemalle ELLEN KUSHNERIN romaanille THOMAS RIIMINIEKKA. Teoksen on suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo.

Yhdysvaltalaisen Ellen Kushnerin alun perin vuonna 1990 ilmestyneen romaanin tarina perustuu keskiaikaiseen skotlantilaiseen balladiin Thomas the Rhymer. Kiertelevä musikantti Thomas Riiminiekka tulee maalaistalon asukkaaksi ja niittää lähiseudulla mainetta taitavana soittajana. Thomas rakastuu kylän kauniiseen neitoon, mutta joutuu intohimonsa vuoksi Keijukaiskuningattaren hoviin seitsemäksi vuodeksi kuningattaren rakastajaksi. Thomas palaa Haltiamaasta muuttuneena miehenä. Tarina on puheenvuoro sanan ja puheen voimasta: kerskailuun tottunut Thomas joutuu viettämään haltioiden maassa vuosia puhumatta, vain soittaen, ja kotiin palattuaan hän havaitsee asioita tarkoin ja kykenee puhumaan vain totta.

Kushner kuvaa poikkeuksellisen elävästi ihmisiä tunteiden vallassa, valintoja tekevinä yksilöinä. Romanttisen balladin moderni versio esittää ajattoman kysymyksen rakkauden ja uskollisuuden kohteesta ja siitä, mikä on sanojen ja tekojen hinta. Kirjailija kuvaa laulun, tarinoiden ja vertausten valtaa, kuinka ihmisten elämä perustuu merkitysten antamiselle kielen avulla. Taikuuden ja tuonpuoleisuuden tuntu on vihjaavaa, lukijan mukaansa tempaavaa.

Kirjailijan käyttämä näkökulmatekniikka toimii: tarinaan leikataan taidokkaasti toisia näkökulmia samaan aiheeseen. Johanna Vainikainen-Uusitalon käännös tavoittaa lauseiden soljuvan rytmin ja tuo kirjan henkilöt lukijaa lähelle. Romaani on kerronnan mestarinäyte, joka herättää lukijassa niin iloa kuin surua ja kaihoa.

Ellen Kushner on yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Hän on voittanut nyt suomennetulla romaanillaan World Fantasy- ja Mythopoeic-palkinnot vuonna 1991. Kushner tunnetaan kotimaassaan musiikkia, historiaa ja myyttejä yhdistävistä radio-ohjelmistaan. Ellen Kushner on Finncon-tapahtuman kunniavieraana Jyväskylässä vuonna 2010.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, kirjailija ja kustannustoimittaja Anne Leinonen ja fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Tähtifantasia-palkinnon myöntää Helsingin Science Fiction Seura ry. Palkinto perustettiin, koska suomeksi on julkaistu yhä enemmän fantasiakirjallisuuden uusia ja vanhoja merkkiteoksia laadukkaina käännöksinä. Ensimmäisen Tähtifantasia-palkinnon voitti Jeff VanderMeerin teos Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-Kirjat, 2006) ja toisen Ngugi wa Thiong’on Variksen velho (WSOY, 2007).

www.tahtivaeltaja.com

Tiistaina oli Mikkelin Kirjoittajien kevään viimeinen tapaamisilta ennen kesälomaa. Vierainamme olivat Helena Numminen, Helena Waris ja Osmo Ukkonen, kaikki äskettäin kirjansa julkaisseita jäseniämme, ja keskustelun aiheena olevat kirjat vaihtelivat rikosnovelleista muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan ja opettajanhuoneen puitteissa tapahtuvaan rakkaustarinaan.

Kolmikko oli kertomassa uutuuskirjoistaan ja niiden myötä myös kirjoittamisesta. Sitkeyttä ainakin tarvitaan. Helena W oli tosiaan tehnyt 21 vuotta töitä, ennen kuin käsikirjoitus lopulta julkaistiin. Kaikki olivat saaneet osansa hylsykirjerumbasta. Vaikka osa hylsykirjeistä oli ollut masentavia (käsikirjoituksenne kaunokirjallinen taso ei riitä), ja osassa taas perusteltu hylsyä markkinoiden vähyydellä (kuka niitä novelleja ostaa), olivat kaikki sinnikkäästi jatkaneet ja lopulta löytäneet kirjoilleen kustantajan. Onneksi on myös pienkustantajia!

Helena W kertoi, että hänen romaanissaan historialliset faktat ovat herättäneet keskustelua (minäkin niiden perään kysyin, ennen kuin kirjailija oikaisi minua, aiheesta!). Teos on fantasiaa, ja se yhdistelee erilaisia historiallisia faktoja  vapaasti ja mielikuvitusta hyödyntäen. Siksi siis ukkosmiehillä on sarvikypärät (he eivät ole viikinkejä, vaikka viikinkejä muistuttavat) ja ihmisillä on neulospaitoja (tarinassa ei olla keskiajalla).

Keskiviikkona Hesari oli jo sitten arvostellutkin Helena W:n teoksen. Antti Majanderin arvostelu oli lähinnä kummallinen – yleensä Majanderin arviot ovat asiallisia ja hyviä, mutta nyt lähinnä tuntui, että fantasiagenrestä tietämätön kriitikko oli iskenyt kirveensä kiveen, jonka laatua ei alkuunkaan ymmärtänyt. Vai häiritsikö teoksessa se, että se miellyttänee naislukijoita? Mutta ei voi todeta, kuin että ilahduttavan nopeasti tuli “Suuren ja Pyhän” Hesarin arvostelu, ja viivottimella mitattuna ihan hyvä lopputulema… Kolmannella lukemalla jopa alkoi tuntua, että kriitikko tykkää teoksesta, ei vain kehtaa sanoa sitä. Savon Sanomien arvio olikin sitten toisenlaisissa tunnelmissa ja huomattavasti positiivisempi.

Mainittakoon vielä, että kirjamatineassa oli yleisönä 22 henkeä, ja yhdessä esiintyjien kanssa meitä oli 26 kirjallisuudesta kiinnostunutta paikalla. Kaikin puolin onnistunut ilta!

Ristiinalaisen Helena Wariksen (jonka fantasiaesikoinen ilmestyy aivan lähipäivinä) kotisivut ja blogi on nyt aukaistu ja löydettävissä täältä. On kauniit kotisivut!

Jyväskylän scifiseura 42 järjesti maanantaina kirjallisen illan, jossa oli vieraana perulais-suomalainen kirjailija Tanya Tynjälä. Hän kertoi omista teoksistaan ja ylipäänsä Latinalaisen Amerikan scifin julkaisutilanteesta. Tynjälälle leimaa-antavinta kirjailijana oli unien hyödyntäminen tekstien taustalla. Hän kertoi näkevänsä paljon unia, ja unikama oli niin uniikkia, että ne muotoutuivat usein tarinoiksi.

Täällä Suomessa tulee ajatelleeksi, että meidän spefimme on erityisen uniikkia ja omaleimaista. Niinhän se tietenkin onkin, mutta ei pidä mennä arvioimaan muita maita yhtenä klönttinä. Mielenkiintoista Tynjälän kertomassa oli mm. se, ettei samoja kirjoja julkaista automaattisesti kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa, vaikka monissa maissa espanja onkin virallinen kieli, ja sille ei olisi kielen suhteen esteitä. Eri mailla on myös spefissä omaleimaiset painotukset: Meksikossa cyberpunk on kova sana (Yhdysvallat lähellä), Boliviassa scifiä ei oikeastaan ole, koska maasta puuttuu muutenkin “science” (kärjistys, mutta miettikää millaista scifimme oli 1950-luvulla), sitten oli jokin maa (Kolumbia?)  jossa Garcia Marquesin vaikutus on niin suuri, että maaginen realismi on valtavirtaa ja muu spefi, jos realismikaan, ei oikein saa tilaa (jos arki on todella ankeaa, niin maaginen realismi voi tarjota siihen uusia ulottuvuuksia.)

Hyvä ilta, tällaisia pitäisi olla ehdottomasti lisää!

Joskus pitää siivota ja sitten löytää kadonneita papereita, kuten Portin kirjoituskilpailun lehdistötiedotteen.

Siksipä tässä nyt Portin bu-lista, eli loppukilpailussa mukana olleet nimimerkit:

Aki72pix, Ceikku-äyriäinen, Dacapo, EdgeLight[1999], Hlavur Niflheimur, Instant karma, Juksahkka, Kaamea Capeluche, Katariina Vaara, Kirou, Koopa, Malkovits, Max Oscar, Mf, Metsinkäinen, Mikael A, Molly Pink, mr Strachan, P. Ruusunen, Ruokosillanpään emäntä, Rusakko-rusakko, Susan Q, Tresum, Vihertyvä käki.

Bu-listalle pääseminen on kova juttu. Kuten monesti on ollut puhetta, tietyn rajan ylittämisen jälkeen kunniamaininnan saamisessa on kysymys enemmän kisan ja tuomariston painotuksista & mieltymyksistä ja kisan uusta annista kuin tekstin mitattavista ansioista (jotka ovat suhteellisia).

Ja nyt omaan pussiin mainostamista: Jos jollakulla on bu-teksti, jolle ei ole sijoituspaikkaa, sitä voi aina tarjota Usvaan. Julkaisua harkitaan vakavasti.

Olin eilen (tai itse asiassa toissapäivänä) Jyväskylän scifiseura 42:n mafiavieraana keskustelemassa kotimaisesta scifistä ja fantasiasta. Aika usein voi käydä niin, että kun löytää ulkomaalaisen scifin/fantasian ja alkaa lukea kirjoja englanniksi, ei kotimainen kirjallisuus tartukaan kirjastosta tai kirjakaupoista hyppysiin. Suomessa kuitenkin julkaistaan korkeatasoista spekulatiivista kirjallisuutta, palkittua ja arvostettua.

Minulle 2000-luvun kirjailijat ja heidän tuotantonsa ovat kaikista tutumpia, osin siksi että omat aikalaiset ovat henkilökohtaisesti tuttuja erilaisista tapahtumista. Toisaalta juuri 2000-luvulla kotimainen scifi ja fantasia ovat aloittaneet uuden nousun, sillä moni luettelon kirjailijoista on kirjailijoina debytoinut aivan äskettäin. Scifi ja fantasia valuvat hyvää vauhtia marginaaligenrestä valtavirran työkalupakkiin, ilmestyy hankalasti luokiteltavia ja määriteltäviä teoksia. Silti löytyy oma paikkansa myös teoksille, joilla on selkeä lokeronsa.

Tässä kirjalista mafiassa esitellyistä teoksista. Lista ei ole tyhjentävä ja taatusti kaikkea oleellista puuttuu, mutta sitä voi käyttää aloituspakettina, jos haluaa nähdä millaista scifiä, fantasiaa ja siihen liittyvää Suomessa kirjoitetaan juuri nyt. Kirja on suunnattu aikuislukijaa silmällä pitäen, joten olen jättänyt melkoisen joukon kotimaisia nuortenkirjoja huomioimatta.

Kirjat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Finlandia-voittaja, ehdottomasti lukulistalle)
Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita (kauhua, scifiä, rajapintanovelleja, )
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (ekologista scifiä, ilmastonmuutos)
Petri Laine: Taivaan kaikki värit (scifinovelleja: tulevaisuuskuvia, ihminen vieraan edessä)
Tero Niemi ja Anne Salminen: Nimbus ja tähdet (klassisessa scifi-hengessä kirjoitettuja tarinoita avaruudessa matkustavasta Nimbuksesta)
Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu (film noiria, dekkaria, scifiä, fantasiaa, kauhua samassa paketissa, runsas!)
Pasi Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha (novelleja, muutama aivan uusi, osin samoja kuin Missä junat kääntyvät –kokoelmassa, mutta uudelleenkirjoitettuja. Nyrjäyttävät todellisuutta)
Pasi Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (vaikeasti määriteltävä teos, reaalifantasiaa, mysteeritarina)
Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas (dystopia, allegoria)
Maarit Verronen: Poikkeustila (Tiukkaa Suomi-tulevaisuuskuvaa)
Anu Holopainen: Molemmin jaloin (nuortenscifiä, tulevaisuuden vanhemmuus on hieman toisenlaista…)
J. Pekka Mäkelä: 391 (aikamatkustustarina)

J. Pekka Mäkelä: Alshain (avaruusscifiä)
J. Pekka Mäkelä: Nedut (neandertalit palaavat takaisin Maahan…)
Juha-Pekka Koskinen: Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään (novelleja)

Fantasiaa aikuiseen makuun:
Helena Waris: Uniin piirretty polku (ilmestyy keväällä 2009) Suomi noin vuonna 1000.
Pekka Halonen: Peuraheimo (ihmiskunnan aamunkoitto, aika ennen ajanlaskun alkua, kolmen noidan tarina) Päivi Honkapää: Viides tuuli (palkittu fantasiateos)
Sari Peltoniemi: Ainakin tuhat laivaa (novelleja, osa fantastisia, osa reaalimaailmasta ponnistavia)

Boris Hurttaa kannattaa myös aina lukea, kun käsiinsä saa. Ei siis kuitenkaan itse Hurttaa vaan Hurtan kirjoja. Hurtan kaltaista vanhan ajan tunnelmien luojaa ei taida toista löytyä.

ja vielä:
Anne Leinonen: Valkeita lankoja. Tarinoita toisista todellisuuksista (no mainostetaan nyt omaakin!)

Hannu Rajaniemen nimi kannattaa laittaa muistiin vastaisuuden varalle.

Listaa saa täydentää teoksilla, joita suosittelisitte kotimaiseen scifiin ja fantasiaan tutustuvalle lukijalle.

Olen nyt keskiviikkona eli 21.1 Jyväskylässä Scifiseura 42:n vieraana puhumassa fantasia- ja scifikirjallisuudesta, kotimaisesta sellaisesta. Tapaaminen on ravintola Sohvissa klo 18 alkaen. Tilaisuus on osastoa  tervetuloa kaikki halukkaat mukaan. Jutustellaan mukavia ja katsellaan joitakin vuoden 2000 jälkeen ilmestyneitä teoksia. Kirjahyllystä löytyi mukavia tapauksia.

Usvan kirjoituskilpailun deadlineen on noin kuukausi aikaa, eli vielä ehtii kirjoittamaan.

Teeman suhteen on tullut kysymyksiä:  mitä tämä tämmöinen melkoisen abstrakti teema tarkoittaa, ja millainen novelli pitäisi kirjoittaa, jotta se olisi teeman mukainen. Jos joku epäröi uskaltaisiko osallistua niin tässä muutama hajatelma:

Kaikkia elementtejä ei tarvitse käyttää, voi keskittyä yhteen. Voi toisaalta soveltaa jollakin tavalla kaikkia. Elementit voivat olla oleellinen osa juonta,  miljöötä tai esimerkiksi symboleja, motiiveja. Ne voivat olla konkreettisia tai abstrakteja asioita tarinassa. Kannattaa googlettaa, mitä näillä neljällä elementille saa netistä irti. Jo alkaa löytyä mytologiaa ja jopa musiikkia, joka aiheeseen liittyy – niiden pohjalta saattaa lähteä tarina kehkeytymään! Jos ei muu auta, niin tajunnanvirtatekniikka voi auttaa: istu alas vartiksi ja kirjoita paperille tai tiedostoon kaikki mahdollinen, mitä mieleen tulee vaikka sanasta “tuli”. Sieltä taatusti löytyy jotakin, joka voisi muuntua tarinaksi, ja sitten kun vielä saa tarinaan spekulatiivisen ulottuvuuden …niin siitä se lähtee.

Luottakaa itseenne ja yllättäkää tuomaristo, vain oma mielikuvitus on kattona! Uskon, että kirjoittajat keksivät omintakeisia asioita ja yhdistelmiä, rohkeasti vain kirjoittamaan.

Usvan miekka&magianumeron novellistinen sisältörunko alkaa olla kasassa, ja tekstien editointi käynnissä. Dedishän vasta oli, joten tällä kertaa toiminta oli nopeaa. Tarjonta ei tosin ollut yhtä mittavaa kuin satunumeron kanssa, mutta valittavaa kuitenkin oli, ja olen kokonaisuuteen tyytyväinen – juuri mukavasti juonellista ja tyylillistä variaatiota viikinkitarinoista velhoihin ja verenperintöön ja ennustuksiin.

Mutta se, mikä minua jaksaa kummastuttaa, ovat hiukset. Niillä on jokin erikoislaatuinen aspekti, joka saa ne tunkemaan mukaan fantasiatekstiin, ei nyt kaikkiin mutta tavallista useammin. Jos ajatellaan että kirjoittaa scifitarinan, ei päähenkilön hiusten värillä, laadulla ja liehuvuudella ole merkitystä, mutta jostakin kumman syystä fantasiatarinassa värillä on väliä. Ihan kuin genre laukaisisi kirjoittajissa jonkin hiuksiin liittyvän fetisismin, joka on pakko purkaa paperille. Myönnän itsellänikin olevan sellaisen, sillä kun joskus nuorempana suunnittelin roolipelihahmoja, olivat hiukset perin tärkeä osa hahmon ulkonäköä.

Koska kyseessä on fantasia, ja koska kyseessä on vielä miekka&magianumero, ja eritoten osa kirjoittajista on jopa perustellut miksi hiukset ovat oleelliset (juonen tai huumorin kautta), en missään nimessä halua poistattaa kenenkään tekstistä hiuksia. Mutta ajattelinpa nyt jakaa tämän havainnon muiden kanssa. Liehukoot teidänkin hiuksenne/karvanne tuulessa!