Projektien siivoamista

Kaksi. Pöytälaatikkoa täytyy tyhjentää myös tekemisten puolelta. Hakeuduin Osuuskumman jäseneksi, eli aion jatkossa toimia myös siellä. Koska maailmaan ei mahdu kaiken maailman tekemistä, on jotakin päästä pudotettava pois. Kriteerinä käytän sitä, että ”se mikä antaa itselle henkistä hyvinvointia, menee muun edelle”. Siispä olen päättänyt laittaa Usvan toistaiseksi telakalle. Jo sisään otetut tekstit julkaistaan (Finnconiin mennessä, toivon niin), mutta uusia ei nyt oteta vastaan. Jatkon saa sitten nähdä. Miksi näin? Lehden tekeminen on yllättävän työlästä, jos sen tekee kunnolla, ja yksin eri vaiheita tehdessään siihen yksinkertaisesti kyllästyy. Homma menee liian rutiininkaltaiseksi, eikä tuota enää iloa. Minusta on huomattavasti hauskempaa osallistua Kosmoskynän toimittamisprojekteihin, koska niitä tehdään isommalla porukalla, suunnittelusta lähtien.

Lisäksi lyhyessä ajassa on pulpahtanut esiin muitakin spekulatiivisia julkaisukanavia. Kenttä kasvaa ja voi hyvin, vaikka Usva olisikin jäähyllä.

Pinkki vaate narulla

Yksi. Helppo sysätä kirjoittamista aina vain eteenpäin. Vuorata reitti erilaisilla “hoidetaan ensin” -asioilla. Kuten nyt vaikka siivoamisella. Sekin on helpompi aloittaa ulkokehältä eli ulkovarastosta: lajitella jo kertaalleen lajitettuja säästettäviin, kierrätettäviin ja roskiin meneviin. Seitsemän pussillista vanhoja vaatteita kierrätykseen – vanhimmat niistä 90-luvun lopulta ja kirppareilta ostettuja. Eivät ole mahtuneet pitkiin aikoihin, mutta nostalgian vuoksi ovat jääneet. Tai sitten tädin perut, ne kivat ja erikoiset vaatteet, jotka eivät ole koskaan edes mahtuneet, mutta joista ei ole halunnut luopua. Nyt nekin lähtivät. Kuin myös vauvan vaatteet sekä lahjoituksina saadut kummajaiset, joita kukaan meidän taloudessa ei ole koskaan pitänyt.

Yhtä lailla voi paeta sisäkehälle: käsikirjoituksiin. Useita pahvilaatikollisia vanhoja käsikirjoitusversioita kierrätyspaperiksi. Suunnitelma sille, mitä tehdä vielä julkaisemattomille teksteille: tarjontaketju, plan B ja C, loppuhävittämissuunnitelma kaiken muun epäonnistuttua. On hyvä tietää mitä aikoo tehdä, ja miten. Se rauhoittaa mieltä.

Kirjan aihe ei silti jätä rauhaan. Se on kuin valkopyykin joukkoon eksynyt punainen vaate. Se värjää kaiken. Sen muistuttaa olemassa olostaan roikkuessaan pyykkinarusta.  ”Kohta sinä puet minut ylleni.” Niin puenkin. Vaikka pitäisi laittaa kesähame pakkaspäiväksi, tai vuorata itsensä helteellä turkiksiin.

Kattaus

Nolla. Kevät alkaa olla siinä pisteessä, että vanha on haudattava ja uuteen uskallettava ryhtyä.

Kävelen sateisessa kevätmaastossa ja kuuntelen melankolista musiikkia. The Gatheringia, lähinnä (kuten tämä). Semmoista äänimaailmaa, joka vetää ajatukset sykkyrään ja hartiat hieman alaspäin.

Jos olisin ensi kertaa pappia kyydissä, luulisin minulla olevan valkoisen paperin kammon. Ei, sitä se ei ole, en pelkää etteikö paperille tule mitään. Minullahan on jo alku ja luonnostelua kokonaisuudesta, en palaa tyhjään pöytään vaan puoliksi katettuun. Mutta mietin, mitä vien mukanani tuliaisina.

Olen koko kevään editoinut: silittänyt, silotellut, puunannut ja hinkannut. Se on turvallista, koska se on tarkalleen määriteltyä, tavoite on kirkkaana mielessä, aikataulu on annettu,  liukumavaraa ei tarvitse olla eikä ottaa. Uuden kanssa on heittäydyttävä tuntemattomaan: varmistettava valittu kieli, näkökulma ja kertojanääni. Suoristettava ideasyheröt, ja ennen kaikkea: ryhdyttävä toimeen. Tekosyyt olisi heitettävä sivuun ja annettava palaa.

Kasaan edelleen tielleni listaa asioista, jotka on tehtävä ennen. En siis taida olla ihan valmis aloittamaan vielä. Ensin on siivottava pöytälaatikko vanhoista teksteistä, on siivottava vaatekaappi, ulkovarasto. Kirjoitettava tilausnovelli, taitettava lehti – ja ai niin olin luvannut myös palautteet parille tutulle.

Mutta tämä kattaus ei karkaa minnekään, se odottaa että suostun tulemaan pöytään ja tarttumaan siihen. Ajan itseni pisteeseen, jossa on pakko aloittaa.

Kirjailijan huoneentaulu

1. Kirjailijan uralle ei ole onnenkantamoisia. Ne voivat jouduttaa askelmilla eteenpäin, mutta ura vaatii lahjakkuuden lisäksi armotonta työtä.

2. Kirjoittaja koettelee aina itsetuntoaan. Olenko riittävän hyvä, arvostetaanko minua, osaanko minä tämän, kehitynkö? On opeteltava sietämään epäuskon hetkiä ja taisteltava niitä vastaan.

3. Älä mieti mitä muut tekevät. Tee itse. Tee niin kuin itse haluat.

4. Aseta itsellesi tavoitteita. Pyri niihin määrätietoisesti, mutta ole valmis joustamaan ja muokkaamaan.

5. Ole valmis tekemään uhrauksia. Opettele valikoimaan ja laittamaan tärkeysjärjestykseen kirjalliset hankkeesi.

6. Oheistoiminta ja tekosyyt ovat joskus ihania, mutta enimmäkseen tavoitteiden tiellä. Opettele säännöstelemään niitä, myös nauttimaan, kun siihen on tarvetta.

7. Kasvata itsellesi ylimääräiset silmät, korvat ja kädet. Katsele, kuuntele, tunnustele. Pyöräytä se myllyn läpi.

8. Uskalla kirjoittaa keskinkertaista ja huonoa. Heittäydy välillä omalle epämukavuusalueelle ilman kritiikkiä.

9. Tutki saamasi arvostelut, mutta unohda täikampakäsittely. Poimi kehittymisen paikka ja kehut, mutta seiso tekstisi takana.

10. Uskalla ottaa kirjallisista töistäsi taukoja. Teksti marinoituu ja pääkoppa eheytyy.

Kesän kirjoittamisleiri

Usvan kirjoittamisleiri tulee jälleen! The original elikäs kesäleiri: ajankohta to 25.7-su 28.7. Ohjelmassa mukavaa yhdessäoloa, kirjallisia keskusteluita, leirinuotio ja joki. Jokainen tekee kirjoittamisensa suhteen sitä mitä haluaa ja tarpeelliseksi kokee. Voi keskittyä kirjoittamiseen, palautteen antamiseen ja saamiseen tai nukkumiseen. Tänä vuonna leirille toivotaan myös pientä romaania kirjoittavien tukiryhmää, jonka on tarkoitus kokoustaa ja antaa toisilleen palautetta perjantaina.

Leiri on osallistujien kannalta omakustanteinen, eli jokainen maksaa matkansa itse, ruokaraha on 5 euroa per yöpyminen. Haku tarvittaessa Mikkelistä tai bussipysäkiltä.

Ilmoittautumiset osoitteeseen usvazine@gmail.com

Noin kaksikymmentä mahtuu. Sisämajoituspaikkoja rajallinen määrä. Kun ilmoittaudut, kerro a) haluatko sisälle nukkumaan vai kelpaako telttamajoitus b) oletko paikalla vain osan ajasta ja jos niin mitkä päivät c)mahd. ruokarajoitukset d) osallistutko romaaniryhmään

Leirillä voi käydä päivävieraana, siitä sovimme erikseen.

Tervetuloa!

Hei hei, Euraania

Vuonna 2008 alkanut kirjoitusurakka on nyt niputettu kasaan: Konejumalat on käytännössä painoa vaille valmis. Vielä viime metreillä kolme silmäparia eli Eija, minä ja kustannustoimittajamme luimme kokonaisuuden läpi, ja bongasimme pieniä virheitä. Toistoa, epätäsmällisiä sanavalintoja, pieniä loogisuusmokia. Hauskasti operoimme osin samoissa ongelmakohdissa, mutta löysimme myös erilaisia korjattavia asioita.

Kolmannen osan kirjoittamisessa on nautinnollista ollut palasten loksauttelu paikoilleen. Vihdoinkin voi tietyt asiat aukaista niin kuin ne ovat aina olleet. Viimeiset näkökulmat täydentävät aiemmin kerrottua, syventävät ja kyseenalaistavat tai varmistavat. Kaikkeen ei ole yksiselitteistä vastausta, eri henkilöiden näkemykset voivat olla puutteellisuuksissaankin oikeita.

Kun aloimme suunnitella kokonaisuutta, puhuimme pahan osuudesta osana trilogiaa: tarinassa on oltava sankareille vastavoima, mutta emme halunneet luoda yksiselitteistä pääpahista, jota kohden mentäisiin koko ajan rytinällä. Pahuutta tarinassa edustavat erilaiset, inhimilliset tunteet: pelko, vallanhimo, itsekkyys ja ajattelemattomuus, jotka saavat ihmiset tekemään kyseenalaisia asioita. Tietyt henkilöt nousevat vastustajan ja pahiksenkin rooliin, mutta heidän teoillaan on jokin muu motiivi kuin ”olen synnynnäisesti paha”.

Kolmannessa osassa näkee myös kirjoittajana selvimmin kokonaisuuden tematiikan ja sen toteutumisen. Keskeiset henkilöt tekevät valintoja, jotka korostavat asioita, kehystävät ne esille. Erityisesti juuret, vanhemmuus, toiseuden pelko sekä ihmisen vaikutus ympäristöön korostuvat. Routasisarukset-sarjassa ylipäänsä käsitellään aika paljon lasten suhdetta vanhempiinsa: ennen kaikkea niihin vanhempiin, jotka ovat kasvattamassa jälkipolveaan, mutta myös biologisiin, perittyihin asioihin. Juuret ovat kokonaisuus opittua ja perittyä.

Yksilön kohtalot ja koko yhteisön tilanne kulkivat jo alkua kirjoittaessa käsi kädessä. Oli hienoa rakentaa tarinaa, jossa keskeisten henkilöiden kokemukset heijastavat isompia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sodan seuraukset, pakolaisuus ja muukalaisviha tulevat lopetuksessa esille selkeämmin kuin alussa. Muutosta tapahtuu niin ihmisissä kuin maailmassa: Euraania ei ole lopussa sama paikka kuin alussa.

Konejumalissa on useita lopetuksia. Useita tarinalankoja solmitaan päätökseen, joten kaikkea ei saanut mahdutettua yhteen kirkkaaseen loppukohtaukseen. Henkilögalleria on tosin sen verran laaja, että tarinoiden on luontevaakin kulkea omia polkujaan, ja sivuta toisiaan, vähän karatakin toisistaan karkuun. Jokaisen henkilön jatkoa ei käsitellä, mutta luulen, että ihan viimeinen luku lääkitsee monen uteliaisuutta.

Tarinaa oli nautinnollista kirjoittaa. On haikeaa sanoa hahmoille nyt hyvästit, mutta nyt on lukijoiden vuoro muodostaa kokonaisuudesta oma näkemyksensä. Euraania jatkaa elämäänsä muiden mielissä.

Risingshadow’n novellikisan tulokset

Risingshadow’n lyhytnovellikilpailu 2012 on ratkennut. Kilpailun teemana oli “nouseva varjo” ja pituusrajana 2000 sanaa. Kisaan osallistui yhteensä 140 tekstiä.

Suuri osallistujamäärä yllätti järjestäjät positiivisesti. Erityisen ilahduttavaa oli, että kilpailu vaikutti saaneen liikkeelle runsaasti myös innokkaita nuoria kirjoittajia.

Valtaosa novelleista oli luettavissa spekulatiivisena fiktiona, mutta mukana oli myös ei-spefiä. Kilpailuteeman “varjo” oli tulkittu pääasiassa joksikin pahaenteiseksi tai muutoin ei-toivotuksi asiaksi, mutta myös muunlaisia tulkintoja oli löydetty.

Kisan tuomareina toimivat kriitikot Elli Leppä ja Juha Salmi, sekä Risingin ylläpidon edustajina Taru Hyvönen, Saara Joronen ja Heini Sainio. Jokainen tuomari valitsi oman suosikkitekstinsä. Voittajat aakkosjärjestyksessä ovat:

Heidi Elo: Hiljainen mies
Minna Heimola: Kaikin keinoin
Toni Koskelainen: Uudisraivaajat
Maarit Leijon: Tekeekö tämä varjo minut lihavan näköiseksi
Jaakko Seppälä: Minuun kirjoitetaan

Lisäksi tuomaristo nosti esiin muita ansioituneita tekstejä. Useamman tuomarin mainitsemat tekstit palkittiin kunniamaininnoin. Näitä ovat:

Mikko Arjanmaa: Cocaira
Pirja Hyyryläinen: Paha saapuu salmen taa

Kilpailun tulokset julkistettiin Spefi-Vantaa-tapahtumassa Tikkurilan kirjastolla 13.4.2013. Kilpailun palkinnot lahjoittavat verkkolehti Usva sekä kustantamot Gummerus, Tammi, Teos ja WSOY.

Kilpailun yleispalaute julkaistaan Risingshadow-sivustolla.

Lisätietoja

Ella Peltonen
peltonen.ella@gmail.com
kilpailun sihteeri

Usva 1/2013 lupauksien ja perintöjen äärellä

Usva 1/2013:ssa lunastetaan lupauksia ja perintöjä. Numeron voi ladata ilmaiseksi täältä.

Katri Alatalon Kulkija on fantastinen tarina miehestä, merestä ja lupauksesta, mutta myös kuolemasta ja katoamisesta. Se huokuu meren aaltoja ja kaipausta suurempaan. Hanne Martelius vie lukijan Suomen vaihtoehtoiseen lähihistoriaan ja lukemisen ytimeen novellissaan Kansassa kasuavassa. Ruotsin vallan alla olevassa Suomessa oma kieli ja Kalevala ovat merkityksellisiä indentiteetin luojia. Perintö siirtyy sukupolvelta toiselle.

Avaruuteen matkataan Petri Laineen novellissa Maan jälki. Vaikka ihmiskunta lähtisi matkalle tuntemattomaan, seuraavat inhimilliset ongelmat silti perässä, ja yksilöt joutuvat tekemään kovia valintoja. Marketta Niemelän Laulava avaruuslaiva sivuaa avaruusteemaa, mutta siinä matkaa vasta suunnitellaan. Mistä unelmat ovat rakennettu, mikä on meille tärkeintä?

Camilla Kantolan Kenkälaatikon kirous tuo taikuuden ja myyttisen keskelle arkea. Taikureiden touhuihin ei kannata sotkeutua! Kirjoittaja rakentaa päähenkilölleen inhottavan tilanteen, josta voi selvitä vain neuvokkuudella.

Kokonaisuutta täydentävät Shimo Suntilan raapaleet ja Johanna Ikosen myyttiset runot.

Kirjailija lukee

Joskus teksti on aika huh, kun sitä lukee jälkikäteen!

Kaksi liuskaa päivässä

Ei ole mahdoton tavoite. Kaksi liuskaa per päivä paperille. Ihan mitä tahansa: kohtauksia, luonnoksia, epämääräisiä ajatelmia. Mitä tahansa, joka edistää tarinan rakentumista.

Sain siis lopultakin hommat siihen pisteeseen, että pystyin taas tarttumaan uuteen romaaniin. Siinä on nyt 37 liuskaa edellä kuvatunlaista tavaraa. Ihan suorasanaisia kohtauksia, mutta myös tajunnanvirtaa, joka todennäköisesti katoaa prosessin aikana pois.

Osallistuin eilen kirjoittamisen yö -tapahtumaan ja chattailun lomassa kirjoitin peräti kolme liuskaa. Kollegoista oli apua: olin jättänyt yhden sivuhenkilön ammatin miettimättä, ja jumahdin siihen. Toisten heitoista sain taas ajatuksen päästä kiinni ja henkilölle toimen. Huomasin myös, että  olen suunnitellut vasta ensimmäisen kolmanneksen tapahtumat kunnolla. Joutunen tarttumaan post it –lappuihin ja laittamaan seinälle tapahtumasuunnitelman. Tarinan tiedän, mutta kaikki kohtaukset eivät ole jäsentyneet. Toisaalta intuitio on minulle oiva apuvälinn, enkä halua lukita ihan kaikkea valmiiksi. On jätettävä jotain prosessin aikana löydettäväksi.

Olisi hienoa mennä muutamaksi päiväksi jonnekin eristyksiin ja vain kirjoittaa, muta luulen saavani enemmän aikaan tällä kaksi liuskaa päivässä –metodilla. Viikonloppu jossakin kaukana poissa ei olisi 48-tuntia tehokasta työtä, vaan laiskottelua. Olen niin tottunut kirjoittamaan samalla kun ympärillä tapahtuu, että rikkumaton rauha voi olla jopa vaivaannuttavaa. (nytkin vessasta kuuluu pupatusta, joka  on tarkistettava – lapsukainen yrittää tunkea tavaroita vessanpönttöön)

Tämä prosessi on alkuvaiheessa, Viivamaalari on jo loppukäyttäjillä eli lukijoilla. Bloggaan senkin teoksen taustoista ja työhistoriasta omassa blogissaan.

Kosmoskynä 4/2012

Kosmoskynä 4/2012 on ilmestynyt. Lehdessä on mukana kirjoittamani artikkeli ateljeekritiikin antamisesta. Vinkkejä asioista, joita voi käsitellä, kuin myös periaatteita pureksittavaksi. Mitä jos arvioitavan tekstin kirjoittaja suuttuu? Miten varmistaa, että palaute on saajalleen hyödyksi?

Koko: B5
Sivuja: 48
Päätoimittaja: Saara Henriksson
Taittaja: Teemu Helenius
Kansi: Heidi Urnberg

Saara Henriksson: Isona minusta tulee scifi-kirjailija
Leila Paananen: Susia, seikkailuja ja dystopioita. Kotimainen sf/f-vuosi 2012
Kosmoksen nurkkaus – Tuomas Saloranta: Rock’n rollia suomikummaan
Novelli – Inkeri Kontro: Juuret
Vesa Lehtinen: Tarinoiden ammattilainen Lois McMaster Bujold
Anne Leinonen: Kuinka annan ateljeekritiikkiä?
Novelli – Jenni Kauppinen: Kotouttaminen
Markku Soikkeli: Tarkat harhat # 7
Kosmoksen nurkkaus – Hanna Matilainen: Ennen kuin maailmanloppu tulee…
Raapale – Shimo Suntila: Kotimatka
Kosminen Colosseum: arvosteltavana novellit Kirsi Ervasti: Kuin lentäisi yöhön; Marika Riikonen: Jossakin kolkassa sopuisa koti; Markus Harju: Jos sijaltain en nousisi; Henna Sinisalo: Opetusluuranko; Lucilla Lin: Sotarosvo; Lucilla Lin: Kukitettu nuorukainen; Timo Männikkö: Meidän korkeutemme; Shimo Suntila: Amirin torni; Juri Nummelin: Hella; Tuomas Saloranta: Velhon torni; Jaakko Seppälä: Brutal Deluxe; Shimo Suntila: Sateenkaaren maku

Hurtan koodeksi

Kirja tulee kirjan luo

Maailmassa on käsikirjoituksia, joiden ei koskaan pidä päätyä kenenkään luettavaksi, saati kopiokoneiden monistettavaksi tai robottien skannattavaksi. 

Omalaatuiset kirjankeräilijät ovat valmiita kysenalaisiin tekoihin saadessaan vainun harvinaisesta teoksesta. 

Antikvariaateissa ja yksityisissä kirjastoissa  liikkuu niin myyttisiä olentoja kuin menneisyyden haamuja.

Hurtan koodeksi on kunnianosoitus Mörövuoren kauhukirjailijalle Boris Hurtalle, jolle on tullut taiteilijanuraa  täyteen kokonainen neljännesvuosisata. Teoksen sivuilla kotimaiset kauhukirjallisuuden  ja fantastisen kerronnan taitajat  jatkavat Hurtan teoksista tuttujen hahmojen tarinoita ja luovat uusia legendoja.

Toimitus: Anne Leinonen, Tuomas Saloranta ja Shimo Suntila
Kansikuva: Anssi Rauhala
Kuvitukset: Arren Zherbin, Venla Lintunen, Lucilla Lin
Taitto: Tuomas Saloranta
Kannen taitto: Tapio Ruotsalainen
Kustantaja: Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry
ISBN: 978-952-67765-2-1

SISÄLLYS
Esipuhe 7

OSA I – Kirja ja keräilijä

Miina Supinen: Hyvää iltalukemista 13
Hannu Pajunen: Hurtta (The Raven) 15
Mari Saario: Pimeän kauhun vainu 16
Heikki Nevala: Kirjojen vangit 17
Tapio Ranta-aho: Kiero keräilijä 26
Johanna Sinisalo: Sonetti Boris Hurtalle 28
Harri Kumpulainen: Hurtta ja Jurtta 29
Pietari Virtanen: Kaivo 31
Irma Hirsjärvi: Bibliofiilisiä harjoituksia, osa 42 36
Sari Peltoniemi: Boris-sedän kirjakamari 37
Tero Ykspetäjä: Tosi tarina 44
Jani Kangas: Uusintapainos 46
Liisa Rantalaiho: Valdemar Rydbergin kirous 56
Juha Salminen: Kakskerran hamsteri 57

OSA II – Pimeys

Tero Niemi ja Anne Salminen: Rovaniemen kuilu 69

OSA III – Maailmat ja ajat

Juri Nummelin: Meikkipää 101
HelenaWaris: Kosinta 106
Juha Jyrkäs: Kehu kekri, jouvu joulu 116
Helena Numminen: Täyttymys 123
Petri Laine: Silta 126
Venla Lintunen: Normipäivä 132
Mixu Lauronen: Kirja 141
M. G. Soikkeli: Godivan 9 miljoonaa rakastajaa 142
Antti Pohjamies: Vielä nimeämätön, raakaversio 147
Natalia Kisnanen: Sydännielu 152
Anne Leinonen: Hurtan jäljillä 153
Shimo Suntila: Kaunis päivä 159
Harri Haarikko: Harrastustoimintaa 160
Marisha Rasi-Koskinen: Lasien välissä 162

OSA IV – Koodeksi

Samuli Antila: Stepanin koodeksi 167
Markus Harju: Veli Frantisekin viimeinen toive 175
Tuomas Saloranta: Kirjan mahti 181
Jussi Katajala: Ääni kellarissa 190
Tarja Sipiläinen: Metsän varjoissa 197

TILAUKSET:

osoitteeseen info@tieteiskirjoittajat.net
kustantajan hinta: 16 euroa + postitus (2,80 yksi kirja, 4,20 kaksi kirjaa)
Kirjavälitys, BTJ-kirjastopalvelu

Viivamaalari ilmestymässä

Romaanini Viivamaalari (Atena) ilmestyy ihan lähipäivinä. Perustin kirjalle oman blogin: aion aukaista teoksen prosessia eri näkökulmista. Tätä pääblogiatoki päivitän jatkossakin (ja toivon mukaan tiheämmin nyt kun suma hieman selkeytyy).

Löysin koneen kulmalta vanhoja käsikirjoitukseen liittyviä muistiinpanoja ja huomiota. Hauskahan niitä oli käydä läpi ja pohtia, miten homma on edennyt tähän pisteeseen. Käykääpä siis kurkistamassa!

Rinnasteista työtä

Usean käsikirjoituksen rinnakkaisesta työstämisestä on se hyvä puoli, että koskaan ei putoa tyhjän päälle. Yksi romaani tai novelli lähtee kohti seuraavaa vaihetta: editointia tai taittoa, ja seuraava odottaa jonossa huomiotaan. Niin nytkin. Maaliskuussa ilmestyvä Viivamaalari jonottaa pääsyä painokoneeseen, kun vuorostaan toukokuussa ilmestyvä Konejumalat vaatii vielä intensiivistä huomiota.

Minulla on sellainen olo, että lokakuusta lähtien olen vain editoinut. Omia tekstejä, sitten myös toisten tekstejä: työn alla on ollut kaksikin antologiaprojektia, joita olen ryhmätyönä työstänyt eteenpäin. Lisäksi loppuvuodesta ilmestyi Usva, ja tämän vuoden lehtien tekstejäkin on jo odottamassa vuoroaan.

Nyt alkaa tuntua, että uusi, neitseellinen teksti ilman ajatuksia tilkesanoista tai loogisuusvirheistä on mielettömän kaukana horisontissa. Mutta vielä sellaisenkin pariin joskus pääsee. Toivon ainakin. Uudet ideat ovat kypsyneet ja odottavat päästä paperille.

Ehkä maaliskuun jälkeen ei sitten tarvitse vähään aikaan hinkata vanhoja tekstejä.

Atorox 2013 käynnistyy

On taas tullut se aika vuodesta, kun vuoden parasta tieteis- tai fantasianovellia etsitään. Tänä vuonna kisa on erityisen mielenkiintoinen siksi, että ehdokasasettelua varten on esiraadilla luettavanaan yli 200 novellia. Se on tietääkseni ennätys. Mukana on pari omaa tekstiäni ja joukko Usvasta tuttuja novelleja. Yleisö voi tässä vaiheessa äänestää mitä tahansa novellia. Jos olet lukenut vaikka vain yhden novellin viime vuoden sadosta, mutta pitänyt siitä kovasti, voit ehdottaa novellia jatkoon. Niin minäkin meinasin tehdä: tsekkaan mitä olen listasta lukenut ja valikoin niistä omaan ehdotukseeni kokoelman tekstejä.

Esiraatilaisilla on edessään valtaisa urakka, sillä he lukevat kaikki tekstit.

Mietin sitä, miten valtaisa määrä novelleja on vaikuttanut lukijoiden innokkuuteen lukea. Uskon kuitenkin, että jokaiselle julkaisulle on oma lukijakuntansa, ja tekstit eivät sinällään ole kisanneen lukijoista. Jos on vakiintunut Portin lukija, lukee Porttia vaikka tarjolla olisi muutakin. Ehkä jokin uusi julkaisu on tarttunut hihaan, kun tarjonta on laajentunut.

Mutta ehdokasasettelun kohdalla tässä voi tosiaan tulla hajontaa – yleisöäänet siroavat entistä laajemmalle alueelle. Jokainen ääni on siksi tarpeen. (Ja miksi Atorox on tärkeä? Lyhytlista on hieno lista jonka kautta voi tutustua vuoden satoon. Palkinto taas itsessään on kunnioitettava saavutus!)

Tässä alla Atorox-vastaavan viesti:

- – -

Tervehdys!

 

On taas aika koota Atorox-äänestyslista, ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa. Minkään seuran jäsenyyttä ei vaadita, vaan kuka tahansa voi osallistua. Oletko lukenut vuonna 2012 julkaistun kotimaisen spefi-novellin, joka ansaitsisi mielestäsi päästä kisaamaan Atoroxista? Jos olet, ilmianna novelli Atorox-vastaavalle! Tarpeeksi ääniä saaneet novellit pääsevät lopulliselle äänestyslistalle. Äänestyslistan kasaamisessa on mukana myös esiraati, joka lukee kaikki edellisvuonna julkaistut novellit. Esiraadiin kuuluvat tänä vuonna Turun Science Fiction Seuran hallituslaiset Pasi Karppanen ja Leila Paananen sekä Atorox-vastaava Nadja Sokura.

 

Voit lähettää oman ehdotuksesi vaikka saman tien, mutta viimeistään 10.3. Ehdotukset voi lähettää joko:

1) sähköpostitse osoitteeseen atorox2013(at)tsfs.fi

2) TSFS:n nettisivuilta löytyvällä sähköisellä lomakkeella

2) postitse Terrakodin toimistolle (Turun Science Ficton Seura ry, PL 538, 20101 Turku; kuoreen tunnus “Atorox”))

Novelliehdotusten määrää ei ole mitenkään rajattu, vaan voit ehdottaa useaa tai vaikka vain yhtä novellia.

HUOM: Ehdokasasettelu on muutettu ympärivuotiseksi, joten voit alkaa jo tehdä ehdotuksia myös ensi vuotta varten!

 

Viime vuonna ilmestyneiden sf-novellien lista ja paljon muutakin tietoa löytyy osoitteesta http://www.tsfs.fi/atorox/. Jos huomaat että listasta puuttuu jokin novelli, kerro Atorox-vastaavalle. Vuoden 2013 Atoroxin deadlinet ovat seuraavat:

Ehdokasasettelu 10.3.

Äänestäjäksi ilmoittautuminen 25.3.

Äänestys 20.5.

Palkinnonjako 6.7.

 

Mikäli olet epätietoinen mistä vain Atoroxiin liittyvästä, laita sähköpostia, postia tai muuta viestiä Atorox-vastaavalle. Käy katsomassa myös  tapahtumasivu Facebookissa, kysymyksiä saa esittää myös siellä.

 

Terveisin

Nadja Sokura, TSFS:n Atorox-vastaava

PS. Äänestys- ja raati-ilmoittautumisia otetaan jo vastaan. Ilmoittautumisdeadline on yllä mainittu 25.3.

Editointipää

 

Kirjoittaminen etenee vaiheittain. Viime kesänä minulla oli hyvin luova kausi, ja tuotin muutamassa päivässä kymmeniä sivuja tekstejä, kun oli sekä sisäinen että ulkoinen pakko. Luin silloin muutamia loppuvuoden Usvaan tulevia novelleja, ja minulla ei ollut niiden kielenhuoltoon juuri mitään sanottavaa. Ei ollut silloin.

Nyt syyskuusta lähtien olen työstänyt useita tekstejä (romaaneja, novelleja) vähän kerrallaan. Aluksi se tuntui kauhean tahmaiselta, sanat pakenivat ja mitään ei oikein syntynyt. Mutta mitä pidempään tein sitä, sitä tarkemmaksi vainu muuttui. Lopulta, kun tuli aika tarttua Usvan teksteihin, löysin paristakin vielä huomautettavaa. Aluksi syytin laiskuutta, mutta sitten oli pakko todeta, että kun editoitavaa kertyy pinoon, suhde tekstiin muuttuu. Lauseita lukee eri tavalla. Sanat alkavat maistua puisevilta, lauserakenteet tönköiltä. Omia ilmaisujaan ja valintojaan kyseenalaistaa.

Tänä syksynä kustannustoimittajan avustuksella löysin uuden sanan ”kiellettyjen sanojen listalle”. Uumen. Kun tekstissä asiat menivät maan uumeniin, aluksen uumeniin ja ihmisen uumeniin, niin on syytä karsia ja rankasta. Sana oli levinnyt yhdestä käsikirjoituksesta useampaan. Voi olla, että nyt editointiprosessin vielä jatkuessa loputkin uumenet häviävät, ja asiat päätyvät vain maahan, laivaan tai sisälle.

Uusi romaani on ollut kuukausi jumissa ajanpuutteen vuoksi. Sen vuoro tulee kuitenkin pian. Hankkeet valmistuvat kevättä kohti, kirjalinnut lentävät pesästään.