Blogihiljaisuuteeni on syy: pyörittelen parhaillaan melkoisella vauhdilla käsikirjoituksia. Työtä on riittänyt, mutta piakkoin pääsee sitten nauttimaan työn hedelmistä. Kirjoittamisprosesseista olen oppinut uusia asioita: venymiskykyä riittää, kun on pakko. Alitajunta tekee töitä nukkuessa. On luotettava vaistoon. Oman haasteensa hommalle tekee se, että työ keskeytyy koko ajan lasten ja muiden liikkuvaisten tohistessa ympärillä. Näin on kuitenkin hyvä, pienessä puristuksessa ja paineessa työ tehostuu.
Uusien tekstien pariin en ole kuitenkaan vielä täysin päässyt. Ensin täytyy saattaa vanhat julkaisukuntoon. Toivon mukaan pääsen piakkoin linkkaamaan kustantajan kirjaesittelyyn!
