Atorox-palkintoa, eli vuoden parhaan tieteis- tai fantasianovellin palkintoja ja jakoa, pidetään Suomen arvostetuimpana sf/f-kirjoittamisen palkintona. Ainakin kirjoittajat ovat sitä sellaisena pitäneet. Nyt vuoden 2012 palkintotilaisuudessa kuulimme, että tänä vuonna Atoroxissa äänesti 35 äänestäjää. Se on aika vähän. Muistan 2000-luvun alusta, että äänestäjiä oli kuitenkin ainakin puolet enemmän.
Jotenkin kuulostaa pahalta se, että Atorox oikeasti kiinnostaa niin pientä porukkaa lukijoista. Lukevatko ihmiset novellejakaan?
Syitä Atoroxin kalpeuteen on varmasti monia. Äänestyssysteemi, jota on monta kertaa korjattu, on monimutkainen. Ensin on kaikille avoin yleisäänestys, jossa saa äänestää mitä tahansa edellisvuonna ilmestynyttä novellia (eikä kaikkia mahdollisia vuoden aikana ilmestyneitä tekstejä tarvitse olla lukenut äänestääkseen suosikkejaan jatkoon). Esiraativaiheessa on olemassa myös noin 5 hengen esiraati, joka lukee kaikki tarjolla olevat tekstit ja antaa ääniä niille, jotka haluaa jatkoon. Näin varmistetaan, ettei hyvän novellin pitäisi jäädä kisasta sivuun.
Kakkosvaiheessa, raativaiheessa, on noin 20-25 novellia, jotka kaikki pitää lukea, ja laittaa niistä haluamansa määrä paremmuusjärjestykseen. Raatiin pääsee kuka tahansa halukas mukaan, mutta sitä masinoidaan eri yhdistysten ja tahojen kautta. Kaksiosaisuus tekee kisasta vaikeasti hahmotettavan: moni kyselee että mitä piti äänestää ja milloin, ja luopuu kun saattaa luulla edessä olevan 120:n novellin jättiurakan.
Taannoin oli vain esiraati, joka julkisti listan: yleisö mukisi puutteista ja yleisön osuutta raadituksessa kasvatettiin. Tasapainon saavuttaminen on kuitenkin hankalaa – varmasti vuosittain jää lyhytlistalta ulkopuolelle novelleja, joiden kuuluisi ainakin henkilön x mielestä listalla olla. Tai kirjoittajan itsensä mielestä. Voiko yleisö äänestää väärin? Ainakin se voi toimia väärin, kun se ei äänestä yhtään mitään sinne lyhytlistalle!
Nykyisessä systeemissäkin on muutamia ongelmia. Novellien määrä on kasvanut jo yli sataan (ja kasvaa edelleen), eli esiraadilla on hillitön urakka lukea kaikki kelvokkaat läpi. Kisaan otetaan mukaan tammikuun loppuun mennessä ilmestyneiden lehtien/antologioiden/kokoelmien novellit, eli kisa on usein jo käynnissä, kun tekstejä voidaan vielä ottaa mukaan kisaan. Portti-voittajani Oliverin kirja ilmestyi avan tammikuun lopulla, eikä sitten kelvannut mukaan varsinaiselle lyhytlistalle. (En usko, että novelli on niin huono, pikemminkin tuntuu että kyseessä on työtapaturma: yleisö ei ehtinyt lukea kyseisestä Porttia ja tukea sitä äänillään). Samoin on käynyt viime vuosina useammalle muullekin Portti-voittajalle, jotenkin tuntuu oudolta että Portti-voittajat olisivat järjestään kummallisia ja epäkelpoja, mutta Portti kakkoset ja kolmoset taas jatkoon pääsevät. Ehkä tämä hieman tasoittaa sitä yleistä käsitystä, että Portti-voittaja voittaa automaattisesti myös Atoroxin.
Tavallisen yleisöäänestäjänkin valintoihin vaikuttaa ylipäänsä tekstien saatavuus. Novelliantologiassa x ilmestynyt novelli ei ehkä koskaan tavoita yleisöä, joka äänestäisi sitä jatkoon, kun taas nettilehti on nopeasti isomman joukon tavoitettavissa.
Tilastotietoja minulla ei ole, mutta kun katsoo esim. tämän vuoden lyhytlistaa, puuttuu sieltä muitakin tekstejä, joiden olisi voinut olettaa olevan mukana. Niemi&Salminen kirjoittavat erinomaisia tekstejä ja ovat Atoroxin kahdesti voittaneetkin. Tiina Raevaaran novellitkin (muoks, toinen) puuttuvat. Toisaalta edustettuina on julkaisuja suht monipuolisesti, myös antologioita.
Mietin myös sitä, onko Atoroxin tiedotus tavoittanut kaikki potentiaaliset tahot? Järjestävän seuran eli Turun Science Fiction Seuran resurssit ovat luonnollisesti rajalliset – seura tekee paljon kaikkea muutakin, ja jo esiraadittamisessa ja tuloslistan tekemisessä sekä palkintojenjaon järjestämisessä on työtä riittämiin. Jotta Atorox voisi kasvaa isommaksi ja näyttävämmäksi, sen ehkä pitäisi olla kokonaan erillisen organisaation järjestämä – ehkä jopa rahapalkinnollinen kisa. Lehdistöä kun tuppaa kiinnostamaan maallinen mammona enemmän kuin tunnustukset.
Palkintojenjaon paikka herättää myös keskustelua. Mielestäni on hyvä, että se jaetaan Finnconissa. Kisa saa edes vähän enemmän näkyvyyttä, ja tilaisuus on saavutettavampi. Ajankohta aamupäivällä lauantaina ei tunnu vetävän isoa väkimäärää paikalle, usein paikalla on palkittavien lisäksi järjestäjät sekä joitakin uteliaita ja kiinnostuneita. Palkintojen jakopaikaksi on ehdotettu esim. Finnconin iltabileitä (jos iltabileisiin nyt mitään mahtuu, plus tilat sen sallivat), ja erillisiä jakotilaisuuksiakin on pidetty.
Kaikista huolestuttavinta minusta on kuitenkin se, että kukaan ei tänä vuonna edes puhu Atoroxista: ei kiihdy ehdokasasetteluista, veikannut ennakkoon voittajia tai marmattanut äänestyskäytänteistä. Onko Atorox oikeasti muuttunut kisaksi, jolla on merkitystä enää vain kisan voittajalle – joka hänkin voi miettiä onko tulos enää mitenkään edustava ote yleisön mielipiteestä.
Mitä me voisimme tehdä, jotta palkinto saisi enemmän huomiota, äänestäjiä, innostumista? Atorox on kuitenkin erinomainen kanava tehdä novelleja ja suomaispefiä tunnetuksi lukijoille ja kulttuuriväelle laajemmaltikin.
Minun piti vastata muutta en kerennyt kiitos teatterikiireitten. Luen noin 75% suomeksi julkaistuista novelleista.
Keresin lukea novellit mutta lomakkeen täyttäminen jäi tekemättä.
Yksittäisiä lapsuksia tapahtuu aina – inhimillistä. Toki hieno kuulla että novelleja luetaan aktiivisesti. Stk:llakaan ei ollut omaa raatia, takavuosina oli aina.
Luulen, että Atorox on myös vuosien myötä vähän etääntynyt yleisöstään. Tai yleisö Atoroxista. Ainakin allekirjoittanut on lakannut seuraamasta Atorox-tuloksia. En tietoisesti, vaan kiinnostus on pikkuhiljaa hiipunut. Minusta näyttää vähän siltä, että sen pääasiallinen yleisö on nykyään enemmänkin kirjoittajat kuin lukijat.
Atoroxin tulevaisuuden kannalta olisi hyvä, jos tuota valintaa voitaisiin tehdä vähän avoimemmaksi ja itse jakoa (ja muuta mahdollista ohjelmaa) vähän showmaisemmaksi. Avoimuudella tarkoitan sitä, että aktiivisesti pyrittäisiin synnyttämään jonnekin (vaikkapa Risingshawdowsiin) keskustelua ehdokkaista ja ehkä pikkaisen provosoiden myös väittelyjä. Niin, että valinta olisi pidempi tapahtuma eikä yksin kirjoitettu nimilista ja niistä koottujen tulosten läpiluku.
Yksi ainakin allekirjoittanutta kiinnostava idea olisi myös se jos vuoden parhaista novelleista saataisi tehtyä vuosittaiset kokoelmat, mutta epäilen kyllä tuon kaupallisia mahdollisuuksia.
“Minusta näyttää vähän siltä, että sen pääasiallinen yleisö on nykyään enemmänkin kirjoittajat kuin lukijat. ” Ainakin palkintojenjakotilaisuudessa on enimmäkseen paikalla kirjoittajia.
Eiköhän tämä ongelma koske laajemminkin koko suomalaista spefikirjallisuuden kenttää kuin vain Atoroxia. Välillä vaikuttaa siltä, että tekstit kirjoitetaan lähinnä palkintoraadeille, kavereille ja toisille kirjailijoille, ei yleisölle. Intoillaan omassa piirissä eri liikkeistä ja kutsutaan tänään tekstejä reaalifantasiaksi, huomenna uuskummaksi ja ylihuomenna uusrahvaanomaisiksi.
Tai ehkä syynä on runsauden pula. Kotimaisten novellien tarjonta on kasvanut jo niin laajaksi, ettei kukaan jaksa seurata sitä kokonaisuudessaan. Humusta on vaikea löytää niitä itseään kiinnostavia kirjailijoita, joten helpommalta tuntuu luopua kokonaan suominovellien lukemisesta.
Parempi tilanne kuitenkin on nyt kuin ennen ja massasta nousevat tekijät saavat läpimurtoja myös kaupallisten kustantamojen puolella. Eli harjoittelukentästä on yhä hyötyä. Kyseessä vain ei enää ole mikään yhtenäinen totuus tai muu kokonaisuus, vaan alan pirstoutuminen kasvun myötä. Luonnollinen kehitys.
Myös parempi kuin muualla on tilanne spefinovelleissa:
http://www.parnasso.fi/2012/08/maailmoja-luomassa/
Näin kirjallisen liikkeen isänä on kyllä harmillista kuulla, jos URS tuntuu jollain lailla palkintoraadeille tai muulle sisäpiirille suunnatulta. Tämähän ei ole missään tapauksessa ole tarkoitus — vaikka nimihirviö “uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio” tietysti saattaa olla hieman luotaantyöntävä, tosiasiassa olemme kyllä pyrkineet julkaisemaan sellaista materiaalia, jota olisi helppo lähestyä ja mukava lukea vaikka ei genrespesialisti tai pitkän linjan harrastaja olisikaan. Itse asiassa uskon, että juuri vähemmän harrastunut lukija saa meidän jutuistamme enemmän irti, kun taas paatuneemmalle genreharrastajalle ne eivät ehkä tarjoa niin paljon “uutta”. Ja kyllä meille onkin kertynyt jonkin verran fandomin ulkopuolista lukijakuntaa, joka ei normaalisti spekulatiivisia novelleja lue (tai edes ole tiennyt, että sellaisia suomalaisilta kirjoittajilta julkaistaan) mutta on meidän kauttamme innostunut.
Ja tosiaan, lukijakuntaamme emme millään lailla valikoi, vaan kaikki ovat tervetulleita — niin kaverit ja toiset kirjoittajat kuin ihan uudetkin tuttavuudet! Kannattaa ottaa riski ja kokeilla.
Väite palkintoraadeille kirjoittamisesta ei ole täysin vailla pohjaa. Perinteisesti paras ja lähes ainoa tapa saada novellinsa julkaistua lehdessä on ollut kirjoituskilpailussa sijoittumisen kautta, joten palkintoraadille kirjoittaminen on tässä mielessä järkevä taktiikka. Lisäksi Portin kirjoituskilpailun voittaminen on lähes jokaisen spefi-kirjoittajan haave, joten lukemattomia tunteja on käytetty “Portti-kaavan” etsimiseen, jotta saataisiin aikaan tuomareihin vetoava novelli. Ehkä lopputulos ei sitten ole aina vedonnut varsinaisiin lukijoihin? Jos kirjoitetaan tuomareille, jotka ovat jo lukeneet kaiken mahdollisen niin voi olla ettei aloitteleva spefin lukija saa novelleista paljoakaan irti. Se, mikä on tuomarille maailman vanhin idea ja toteutus voi olla tavallisille lukijalle tajuntaa laajentava lukukokemus. Novelli, joka on kokeneen tuomarin mielestä uusi ja yllättävä voi taas olla tavallisen lukijan mielestä aivan käsittämätön.
Henkilökohtaisesti haluaisin suunnata novellini ennen kaikkea lukijoille, mutta lukijapalaute on käytännössä olematonta. Suurelta yleisöltä saamani lukijapalautteen voi laskea humalaisen sirkkelistin yhden käden sormilla. Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin pyytää palautetta tutuilta kirjoittajilta. Ehkä lopputulos sitten vaikuttaa kavereille kirjoittamiselta, mutta ei voi mitään.
Konkreettinen ehdotus, jolla palkinnon statusta voi nostaa:
Jos olet kiinnostunut palkinnosta, ja sitä mieltä, että hyviä tarjokkaita jää listan ulkopuolelle, ilmoittaudu esiraatiin! Käsittääkseni Atorox-vastaavalla on ainakin joinain vuosina ollut työtä löytää raatiin vapaaehtoisia. Menemällä mukaan raatiin varmistat, ettei ainakaan se vuoden kovin juttu, josta juuri itse pidät, jää ulkopuolelle.
(Tämä ei ollut siis suunnattu Annelle, vaan ihan kaikille Atoroxista kiinnostuneille, ja erityisesti niille, jotka ovat sitä mieltä, että ehdokaslistalle nousevat väärät novellit.)
Äänestyssysteemistä puhuttaessa kannattaa myös pitää huolta, ettei sekoita termistöä entisestään. Ensimmäinen vaihe on kaikille avoin _ehdokasasettelu_. Tämän perusteella kootaan ehdokaslista, josta voittaja valitaan yleisöäänestyksellä. Jos molemmista vaiheista puhutaan Atorox-äänestyksenä, se varmasti sekoittaa osallistujia.
Tiedotuspuolella pitäisi ensistäkin enemmän varmaan vääntää rautalankaa siitä, että kuka tahansa saa osallistua ehdokasasetteluun nimeämällä mielestään hyviä novelleja — vaikka ne olisivat ainoat vuoden mittaan luetut kotimaiset novellit. Äänestysvaiheessa oletetaan, että äänestäjät lukevat kaikki ehdokasasetteluvaiheessa valitut novellit, joita on n. 20 kappaletta.
FB-profiilissani on keskusteltu ja heitetty kehitysehdotuksia, tässä poimintoja:
“Atoroxin sivut eivät ole selkeimmät mahdolliset – yksi erittäin tärkeä asia on tehdä tiedon löytyminen ja osallistuminen mahdollisimman helpoksi.
Kiinnittäisin huomiota erityisesti siihen, että tieto siitä, mihin osoitteeseen omat novelliehdotukset voi lähettää ja millä aikavälillä, olisi selvästi esillä. Myös sitä, että osallistua saa kuka tahansa, eikä se edellytä minkään seuran jäsenyyttä tai kuulumista mihinkään tiettyyn raatiin, olisi syytä korostaa. Läpinäkyvyyden nimissä esiraadin jäsenmäärä ja siihen osallistuvien nimet olisi hyvä julkistaa.
Esimerkiksi valmis lomake, johon voi suoraan täyttää ehdokkaita, voisi madaltaa kynnystä. Tuntuu ehkä hölmöltä, mutta monelle jo sähköpostin kirjoittamiseen (tuntemattomalle taholle) on paljon korkeampi kynnys kuin valmiin lomakepohjan täyttämiseen. Myös lista kaikista vuoden julkaistuista novelleista olisi hyvä löytää helposti sivuilta, jolloin siitä olisi helppo verestää muistiaan ehdotuksia miettiessä.”
*
“Atoroxia vaivaa mun mielestä aika sama, kuin mistä Finnconissa välillä puhuttiin muussakin: ukkoutuminen. Vanhat ei enää jaksa äänestää, mutta nuoria ei ole tullut tilalle”
*
“Atoroxissa systeemin monimutkaisuus (tai ehkä tärkeämmin monimutkaisuuden *fiilis*) on ainakin mulla jarruttanut intoa, vaikka normaalisti otan vastaan kaikki tuollaiset lukuhaasteet. Rutka systeemin (tai sen fiiliksen) simppelöittäminen edesauttaisi ihan sikana.”
*
“Mä palauttaisin esiraadin kokovallan, mutta kasvattaisin sen kokoa ja tekisin esiraatiin pääsemisestä ison numeron, ja inhimillistäisin luettavien novellien määrää. Yksi raatilainen lukisi vain esim. 40 novellia, mutta jokainen novelli kiertäisi 3 esiraatilaisen kautta. Kyllä sillai (ja esiraadin keskustelujen kautta) tulee hyvä peitto vuoden parhaista teksteistä. Yleisö osallistuisi vain varsinaiseen äänestykseen.”
*
“Se tuli mieleen, että olisiko järkeä siinä, että Atoroxin lyhytlista olisi oikeasti lyhyt? Jos luettavana olisi nykyisen 20 novellin sijasta 10 tai peräti vain 5 novellia, luulisi että äänestäjiä löytyisi enemmän.”
*
“Lyhyessä listassa on se ongelma, että sitten jäisi kyllä hemmetinmoinen valta sille taholle joka sen listan karsii. Tai en tiedä onko tämä ongelma sinänsä, mutta valituksen ja pahojen puheiden määrä kyllä räjähtäisi käsiin. Tosin ehkä sillä lailla saisi Atoroxille taas lisää huomiota.”
*
“Systeemin sekavuus lienee informointi- ja tiedotuskysymys — esim. Hugo-palkinnoissa on samanlainen systeemi käytössä (ilman esiraatia tosin, mutta sen olemassaolostahan riviäänestäjän ei tarvitse välittää) eikä siitä kuulu juurikaan valitusta, että olisi sekava.”
*
“Entä jos novellien sijaan äänestettäisiinkin vuoden parasta kirjoittajaa? Silloin ehkä hälvenisi pelko siitä, että pitää lukea _kaikki_, ja listakin kivasti lyhenisi. Kärjessä keikkuisivat edelleen samat nimet, mutta syystähän ne siellä ovat”
*
Julkistamisajankohdasta:
“Onko naamiaisten palkintojen jako oikeasti tärkeämpi tilaisuus kuin Atorox-palkinnon jako? Naamiaisten palkintojen jako kun on iltabileiden ohjelmassa, Atorox taas ei.”
*
“Jos palkinnonjaon profiilia ja näkyvyyttä kasvattaisi, palkintokin päätyisi useampien huulille ja mieleen. Vahvempi läsnäolo toisi varmasti enemmän kiinnostuneita mukaan.”
*
“Atoroxin arvo ei paranisi siitä, että sen pitäisi yrittää kilpailla baarijutustelun kanssa (niin kuin nyt oikeastaan kaiken puheohjelman iltabileissä tarvitsee). Tietty jos järkkäisi vaikka ensin gaala-tyyppisen-jutun ja siitä sitten baariin, niin se olisi mielenkiintoista… Mutta siis en mitenkään sano, etteikö tuo iltabileissäkin jakaminen voisi toimia!”
Kaikennäköisiä villejäkin ideoita palkintojärjestelmän uudistamiseksi on vuosien varrella mietitty (ml. yleisön äänestämästä 5 novellin lyhytlistasta Finlandia-tyylisesti ennakkoon valitun vuosittain vaihtuvan yksinvaltiaan päättämä palkinto). Julkaisuja on kuitenkin paljon ja piirit Suomessa pienet, mitkä molemmat rajoittavat melkoisesti eri vaihtoehtojen toimivuutta.
Keskustelu Atoroxin parantamisesta on sikäli ongelmallista, että tietyt samat purnaukset kuuluvat joka vuosi (mutta purnaajat eivät välttämättä ole valmiita tekemään asian eteen mitään muuta kuin valittamaan ja odottamaan että joku muu tekee työt — ja tälläkään ei todellakaan nyt viitata blogistiin itseensä), ja toisaalta keskusteluun tulee vuosittain uusia innokkaita, jotka ehdottavat ison kasan vaihtoehtoja, jotka on jo joko kokeiltu tai muuten todettu toimimattomiksi. Kehittämisen pitäisi olla pitkäjänteisempää, että näiden alkuvaiheiden jälkeen päästäisiin johonkin oikeasti uuteen ja parempaan.
Itse näkisin, että “väärän voittajan” ongelma ei ole korjattavissa — Atorox on fandomin yleisöäänestys, ja sen takia voittaja on se, josta “suuri” yleisö eniten pitää.
Ne asiat, joihin näkisin, että olisi mahdollista käytännössä puuttua, ovat palkinnon saama kiinnostus sekä ehdokaslistan parantaminen. Jos palkintoa saadaan markkinoitua paremmin ja ihmisiä lisää äänestämään, tämä olisi minusta hyvä asia palkinnon legitimiteetin kannalta (vaikka ei ratkaisekaan sitä, että monien mielestä väärä novelli voittaisi edelleen).
Ehdokaslistan suhteen pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota, että tasokkaat mutta “fandomin valtamedioiden” ulkopuolella julkaistus teokset pääsisivät mukaan. Esiraadin laajentaminen (ja raadin asiantuntemukseen panostaminen) olisi tässä minusta tärkeä työkalu, mutta eri asia on, miten päteviä ihmisiä saadaan raatiin suostumaan. Itsekin olen Atoroxista päättäville jossain vaiheessa ehdottanut mm. tässäkin keskustelussa pinnalle pulpahtanutta ideaa, eli kaikkien esiraatilaisten ei tarvitsisi minusta lukea jokaista teosta, vaan urakkaa voisi jakaa. Toinen mahdollinen parannus, joka tulee mieleen, jos halutaan yleisön ehdokasasettelu pitää mukana, olisi tehdä esim. World Fantasy Awardin tapaan, eli esiraati voisi valita puolet lopullisen ehdokaslistan novelleista, ja loput ehdokkaat voitaisiin valita yleisen ehdokasasettelun avulla.
Esiraatiin minäkin panostaisin – ymmärtääkseni se nyt koostuu 4-5:stä turkulaisesta fandomaktiivista / kirjallisuuden suurkuluttajasta / kirjoittajasta, jotka ovat ilmeisesti olleet pestissä useampanakin vuotena (kokonaiskäsitys siis on). Korjatkaa jos olen väärässä – tässäkin esiraadin kokooonpano olisi ihan hyvä tieto sekin, nythän tämä on mutu-käsitykseni esiraadista.
Fandomissa on monia henkilöitä, jotka lukevat valmiiksi jo lähes kaikki Suomessa ilmestyvät novellit tai ainakin osittain. Mutta esim. minun kohdallani on jääviysongelma. Kirjoittajana ja lehden julkaisijana en voi olla esiraadissa – ehdokasasettelussa olen äänestänyt Usvan novelleja mutta en toki sumeasti jokaista lehdessä ilmestynyttä novellia… Toisaalta jos esiraadissa olisi joukko asiantuntijoita myös nykyisen turkusatsauksen lisäksi esim. eri lehdistä ja raadeista, jäävisyongelmat kumoaisivat toisensa. Eritoten jos luku-urakkaa jaettaisiin niin, ettei omia tuomaroimiaan tai omien julkaisujensa tekstien esiraadittamiseen voi osallistua.
Sitä loppuraatiin äänestämään pääsemistä voisi selkiyttää ja avata. Nyt kun se on seurojen ja yhdistyksien kautta, niin muodostuu ihan turhaa ylimääräistä kynnystä äänestämiselle – vaika periaatteessa kaikki äänestää saavatkin. Miksi tuossa edes vaaditaan tuota väliporrasta?
Väliporras on varmaan ollut mukana masinoimassa niitä äänestäjiä mukaan. Joillakin seuroilla on raati, joissa toki jokainen äänestää itsenäisesti, mutta raati kokoustaa ja juttelee novelleista keskenään. Se on taatusti mukavaa toimintaa, mutta nyt kun äänestyskutsussa puhutaan isosti seuroista, voi unholaan jäädä se, että kuka tahansa raaditon/seuraton voi äänestää.
Päivitysilmoitus: Atorox kriisissä! – katso kuvat « Routakoto
Keitähän ne Atorox-äänestäjät nykyisin ovat? Ja monellako on oma lehmä ojassa? Äänestetäänkö ensisijassa oman yhdistyksen lehden novelleja, kaverien novelleja ja pahimmassa tapauksessa omia novelleja? Kovin pieneltä piiri tuntuu ja kun monien seurojen aktiivit ovat nuorisosiiven edustajia, kaivataan jossain vaiheessa prosessia myös vankkaa asiantuntemusta. Ei silti kannata romuttaa Atorox-systeemiä, joka on niin kauan sinnitellyt. Tarvitaanko taas kerran uusia palkintoja, niitä asiantuntijapalkintoja suuren maailman tyyliin?
Täysin uuden palkinnon sijaan esiraatilaiset voisivat antaa kunniamaininnan omalle suosikilleen ja kertoa perustelut. Se kattaisi tuon asiantuntijaosuuden.
Päivitysilmoitus: Elokuun saldo « Routakoto