Uutena vuotena tuli juteltua semmoisesta, millaisia kysymyksiä voisi antaa käsikirjoituksen esilukijalle, joka on ns. tavislukija, ei siis kirjallisesti erityisen orientoitunut, kriitikko tai kirjoittaja itse. Pykäsin pystyyn tämmöisen viiden kohdan ehdotuksen, näiden kysymysten avulla kirjoittaja voisi antaa lukijalle jonkinmoisen lukuohjeen, jonka avulla palautteesta voisi olla konkreettista apua, muutakin kuin “ihan kiva” tai “olihan tämä”.
1. Onko tekstissä imua? Onko juoni seurattavissa, mielenkiintoinen, mukaansatempaava? Mitkä asiat erityisesti kiehtovat ja pitävät mielenkiintoa yllä, mitkä taas koet tylsiksi?
2. Ovatko henkilöhahmojen motiivit löydettävissä/selkeitä ja teot uskottavia suhteessa motiiveihin?
3. Onko tarinassa riittävästi jännitteitä ja ristiriitoja, vai meneekö homma niin sekavaksi, että yritystä on liikaakin?
4. Miten rytmitys toimii? Onko tekstissä liian pitkiä suvantokohtia tai kohtauksia, joissa edetään liian nopeasti? Kaipaatko tarkennuksia tai keventämistä?
5. Jääkö kokonaisuuteen liian isoja aukkoja: kohtia joita ei ymmärrä tai joista jää hämmentynyt olo vielä senkin jälkeen, kun koko teksti on luettu?
Muitakin keksii kyllä, mutta tässä semmoiset ensiapukohdat, kun tarina on juonivetoinen ja sen pitäisi herättää lukijassa halu lukea teksti innolla loppuun saakka.
Tosi hyviä!
Pistänkin korvan taakse vastaisen varalle.. (Vai onko ne tekijänsuojattu? 
Kyllä näitä saa vapaasti soveltaa omiin tarkoituksiinsa, varmasti tulee itse kullekin listalle lisää kun miettii. FB:n puolella ehdotettiin kysymystä henkilöiden mielenkiintoisuudesta/samaistumisasteesta, jaksaako niistä välittää, menisi ehkä osaksi ykköstä. Tässä viiden kohdan jutussa ideana oli se, että mun piti tiivistää ohjeet viiteen kohtaan.
Hmmm. Minä olen ainakin toistaiseksi ollut opastamatta ateljeekriitikoita millään tavoin, paitsi suunnilleen välittäen ideaa ”katso ja kommentoi ihan sillä tapaa kuin miltä tuntuu”. Niinpä kommentit ovat olleetkin aika erilaisia, mutta sitä minä olen hakenutkin. Lukija X huomauttaa ristiriitaisuuksista, lukija Y pohtii kirjan henkilöitä oman elämänsä hankalien vaiheiden kautta, lukija Z vain välittää tunnelmia. Lukija Å ei ehkä saa tekstistä oikein mitään irti, ei oikein tiedä miksi, mutta on siitä todella pahoillaan. Lukija Ä on ammatiltaan psykologi ja pohtii henkilöiden motiiveja sitä kautta. Lukija Ö muistaa mainita löytämänsä kirjoitusvirheet. Ja niin edelleen.
Hyviä huomioita, mutta kun useimmat kirjat ovat marginaalisen yleisön mannaa, on myös paikallaan etsiä juuri oletettuun kohderyhmään kuuluvien lukijoiden mielipiteitä.