Kun katselee kuluneen syksyn ja tulevan kevään kirjaohjelmia (mitä on saatavilla) vaikkapa täältä Risingin listauksesta, niin siellä on monia suomikummaa edustavia teoksia. Esimerkiksi Tammen luettelossa on Jan Salmisen Äidinmaa (tulevaisuuden Suomi, jossa naiset hallitsevat)  tai Laura Lähteenmäen North end –sarjan aloitus. Dystopia, jonka juuret ovat tuntemassamme todellisuudessa, on tällä hetkellä in. Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää ja Karsintavaihe tulevat myös tässä yhteydessä mieleen. Nyt syksyllä ilmestyi Anna-Kaari Hakkaraisen Verkko, jossa kuvataan elämää Neuvosto-Suomessa. Siis vaihtoehtohistoriat ovat myös ”sallittuja” genrejä.

Kauhuakin julkaistaan, jos ei muutoin niin psykologisella virityksellä. Laskisin tähän kategoriaan sekä Marko Hautalan tuotannon että tämän syksyn esikoisen Mia Vänskän Saattajan. Ensi vuonna alkaa ilmestyä Teoksen kirjoituskilpailun parhaimmistoa, ensin ainakin Emmi Itärannan ja Jenny Kangasvuon teokset, ehkä myöhemmin muutakin. Teos tuntuukin Atenna kanssa kustantajana ottavan tällä hetkellä rohkeimpia askeleita ja julkaisevan “erilaisia” teoksia.

Mutta kuinka monta kotimaista aikuisille suunnattua fantasiagenren edustajaa löytyy julkaisuluetteloista? Fantasiagenrellä tarkoita tässä yhteydessä nyt selkeästi fantasia-fantasiaa, esimerkiksi miekka&magiaa, myyttisiä aikakausia, historiallisia aineksia ja mielikuvitusta yhdistäviä tarinoita. Niitä fantasiatarinoita, jotka sijoittuvat omaan todellisuuteensa?

Ainoastaan Helena Wariksen teokset on luokiteltu aikuisille suunnatuksi, muita vastaavia ei nyt tule äkkiseltään mieleen, ei ainakaan isompien kustantamoiden kautta ilmestyneitä. Pienkustantajat tekevät poikkeuksia, mutta pienellä kapasiteetilla.

Suomalaisella spefillä menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan, mutta henkilökohtaisella tasolla huomaan ja aistin kuitenkin ilmiöitä, jotka eivät ole välttämättä kaikki niin kovin miellyttäviä. Jos kustantamoissa on asenteita, se vaikuttaa siihen, mitä kirjoittajat ja kirjailijat tarjoavat.

Kotimaisen fantasian on helppo solahtaa markkinoille la-nu –kirjana, mutta aikuispuolella on mutkia matkassa.

Matka lasten- ja nuortenkirjaosaston puolelta aikuisten puolelle on kustantamon sisällä pidempi kuin kustantamon vaihto.

Kirjailijalle muodostuu profiili, josta poikkeaminen saattaa olla yllättävän vaikeaa – kustantamo haluaa tietyn tyyppistä, totutusta linjasta poikkeava saattaa olla ”liian vaikeasti markkinoitava” tai jotakin muuta mitä nyt asiasta todetaankaan. En tiedä, perustuuko arvio todellisuuteen (”fantasia ei myy”) vai onko se vain heijastuma siitä, että genre ei ole kustantajien päättäjille kovin tuttu alue, ja tarvittavia askeleita ei uskalleta ottaa? Hassua sinänsä, koska kustantamoissa kuitenkin tuntuu vähitellen olevan yhä enemmän genretietoisia toimittajia ja esilukijoita.

Dystopialla mennään eteenpäin vielä monia kausia, mutta jossakin vaiheessa aallonharja taittuu, ja pinnalle nousee jotakin muuta. Toivoisin, että vaihtoehtohistoriat, omintakeisiin maailmoihin sijoittuvat tarinat (niin scifi kuin fantasia) ja selkeät genretekstit kirisivät sinne julkaistavien joukkoon. Ja myös aikuispuolella, ei pelkästään la-nu -kirjoina (joissa mielikuvituksella irrottelua ei torpata).

Kotimainen spefi ei ole pelkkää dystopiaa, vaan se on kaikkea muutakin. Se on esimerkiksi hienosti punottua suomalaisista juurista ammentavaa fantasiaa, jota esimerkiksi sf/f-lehtien palstoilta kuten Portista, Spinistä  tai Usvasta voi lukea. Näkisin tulevaisuudessa mielelläni kovissa kansissa esimerkiksi Anna Malisen omintakeista fantasiaa, Marissa Janhusen kielitaituruutta, Katri Alatalon voimakkaita elämäkohtaloita tai Mari Saarion väkevää tarinankerrontaa. Kirjoittajat ovat valmiita, mutta ovatko kustantajat?