Finlandia Junior –ehdokkuus on poikinut paljon kaikenlaista hyvää. Tietenkin se vauhdittaa kirjan myyntiä ja toivon mukaan herättää mielenkiintoa uusissa lukijoissa. Nyt kun vielä kyseessä on sarja, saa jatkokin samalla lisää huomiota.
Samalla ehdokkuus itsessään on kova kannustin omalle työmotivaatiolle. Joskus voi olla näinkin tunnustettu, ja se antaa varmuutta sille, että omassa työssä on jotakin mielekästä. Ei kissa tietenkään pelkällä kiitoksella elä, mutta luovassa työssä kiitos tulee joskus tarpeen… Kirjoittaminen on, yhteiskirjoittamiskuvioista huolimatta, aika yksinäistä puuhaa, ja välillä fiktiivisten maailmojen keskellä on aika mökkihöperö olo.
Käsikirjoituksieni ”suuri pyörä” on nitkahtanut taas pari pyörähdystä eteenpäin, ja palaan hetkeksi vuoden 2009 nanowrimo-romaanini editointiin. Aikaa on kulunut riittävästi, jotta pystyn katselemaan sitä analyyttisesti sekä fiksaamaan lopussa olevat kohdat, jotka ovat hieman reikäisiä. Työtä ei onneksi ole paljon, mutta se on hyvä tehdä, jotta tekstin voi sitten laittaa pöytälaatikkoon odottamaan sopivaa hetkeä laittaa se eteenpäin – se ei sitten enää vaivaa mieltä.
Ajatukset ovat silti jo kovasti Roudan kolmannessa osassa. Kakkonen eli Hiekkasotilaat on vielä hetken aikaa loppuhionnassa, mutta alkaa laskeutua kohti toukokuun julkaisua, kansikin on jo nähtävillä. http://usvazine.wordpress.com/kirjoittajasta/hiekkasotilaat-2012/
Kustantamon sivuilla on esittely, mutta sitä en suosittele lukemaan, jos haluaa olla täysin spoilerivapaa. http://lue.wsoy.fi/routasisarukset
Trilogian tekeminen on ollut erittäin antoisaa, kun on iso maailma ja laajoja tapahtumaketjuja, joita purkaa auki. Tarinan kokonaiskaarta ja rajausta on joutunut miettimään, samoin sitä mitä laittaa kakkoseen ja mitä jättää kolmoseen.
Hiekkasotilaissa aukaistaan monia ykkösessä vain vihjattuja asioita, mutta selvitettävää ja jännitettävää jää myös kolmoseen. Olen lehdistä ihan viime viikkoina bongannut muutamia tiedeuutisia, jotka ovat olleet kuin kaikuja jo aiemmin harkituille jutuille. Toki ideoita on koko ajan metsästetty tiedelehdistä, mutta kuten aina, tietyt asiat pulpahtavat uutisiin pinnalle samaan aikaan kun on itsekin pohtimassa samoja asioita.
Myös monet ajankohtaiset asiat vaikuttavat omaan kirjoittamiseen. Maailmalla ja meillä Suomessa tapahtuu juuri nyt asioita, jotka väkisin näkyvät omissa kaunokirjallisissa teksteissä. Niiden pitääkin näkyä, mutta Roudan genre tarjoaa mahdollisuuden peilata ja etäännyttää tulevaan aikaan. Oppiiko ihmiskunta koskaan, ja jos niin mitä?