Kolmas Atorox. Kiitän ja kumarran äänestäjille. Tämä on lukevan yleisön kilpailu, ja lukevan yleisön mielipide on arvostettava.

Ensimmäisen kerran sijoituin Atoroxissa vuonna 2001, Jyväskylän Finnconissa, jolloin novellini Umpipuun lapsi sijoittui viidenneksi. Aiemmat voitot ovat novelleista Valkeita lankoja (2004) ja Toisinkainen (2007). Nyt 2011 voittajanovelli on nimeltään Nahat. Bloggaus ja pieni tekstinäyte: http://usvazine.wordpress.com/2010/11/21/nahat-novellini-julki/

Tämä kolmas Atorox, ja se että se tuli juuri juuri nyt, on oikeastaan aika merkittävä: se tarkoittaa yhden aikakauden loppua. Kolmas kerta toden sanoo. Vaikea selittää, mutta jonkinlainen sisäinen jano on nyt tyydytetty. On ehkä vähän surullinen olo, kuin olisi jättänyt hyvästit jollekin, jota ei oikein osaa määritellä. Kirjoitan kyllä edelleen novelleja, jos niihin singahtaa idea, mutta…

Kyse on toki muustakin: siitä että olen viime aikoina työstänyt romaaneja – ideat ovat siis suodattuneet pidemmiksi tarinoiksi kuin novelleiksi, mielenkiinto on tälä hetkellä isommissa maailmoissa kuin novellien tarjoamissa siivuissa. Toisaalta oma ideametsä alkaa olla tällä hetkellä harvennettu sellaiseen kuntoon, että nyt on muhitutettava taimia, jotta ne taas kypsyvät kokonaisiksi tarinoiksi.

Ja tunteeseen liittyy myös muutama hyvin henkilökohtainen asia, ehkäpä ennen kaikkea kirjailijuuteen liittyviä: on jo ollut pakko tehdä tiettyjä ajankäytöllisiä valintoja, ja niitä on pakko tehdä lisääkin. Opetella sanomaan ei ja myös asioille, joista itse pitää paljon. Keskittyä niihin teksteihin ja lajityyppeihin ja asioihin, joista pitää eniten.

Kyllä Atorox on tärkeä, ja se ainakin varmisti sen, että haluan sittenkin kasata sen toisen sf/f-novellikokoelman, jota olen hauduttanut ja pähkäillyt jo kauan.

Joku voi ihmetellä, miksi kaltaiseni paljon kirjoittanut ihminen edes miettii jotakin sellaista että tehdäkö novellikokoelma vai ei, jos materiaalia kerran on. Vastaus ei ole yksinkertainen. Rima nousee korkeammalle. Sitä ajattelee, ettei halua tuottaa lukijoille tai itselleen pettymystä kokoamalla kokoelmaa, joka on puolivillainen (kakkosta verrataan kuitenkin ykköseen). Ai miksi se olisi puolivillainen? Koska en ole ollut varma, onko kasassa riittävän monta riittävän hyvää, ja ennen ei kannata läjää jättää, ennen kuin asia on varmistunut. No, ainakin voin nyt hyvillä mielin kelpuuttaa Atoroxissa hyvin sijoittuneet novellit kokoelmaan.

Toisaalta kustannusmaailman katsominen läheltä on tehnyt aika skeptiseksi. Ei välttämättä ole kustantajalle kovin hyvä sijoitus julkaista kokoelmaani – vaikka spefi on huikeasti saavuttanut suosiota, tuo kokoelma tulisi olemaan aika scifipainotteinen. Ei siis ehkä kaikkein myyvin juttu. (Mun ei pitäisi ajatella kustantajan ansaintalogiikkaa, mutta valitettavasti niin vain käy, ja se jonkin verran vaikuttaa tekemiseen).

Mutta ehkä nyt kuitenkin kasaan sen kokoelman ja tarjoan sitä eteenpäin. Jos ei sovi kustannusohjelmaan, ehkä siitä syntyy e-kirja (e-kirjoja?) tai jokin muu spektaakkeli. En kuitenkaan määrittele asialle tiukkaa aikataulua, koska pari muuta anomusta on tällä hetkellä kuitenkin vetämässä.

P.S. Kokoelmassa olisivat mukana ainakin ennen julkaistut Nahat, Sanojen mahti, Pienen rasian jumala, Kutsuvat sitä kuolemaksi ja Sinun katseesi lävistää minut. Lisäksi on olemassa kaksi toisissa antologioissa julkaistua novellia, kolme ennen julkaisematonta (työstettävää) ja pari heiluria josta en tiedä, kannattaako niitä ottaa mukaan vai ei. Kokoelman ei tarvitse olla massiivinen, ehkä niukka on parempi juttu.