Pieni mainos tähän väliin. Suomen Tieteiskirjoittajien vuonna 2006 julkaisemaa spekulatiivisen fiktion opasta Kirjoita kosmos on edelleen saatavilla. Vastaavaa ei ole Suomessa julkaistu, ja kirjoittajina on monia menestyneitä spekkiskirjoittajia ja asiantuntijoita.

Aina toisinaan keskustellaan (joskus kiivaastikin siitä), onko kirjoittajaoppaista aidosti mitään hyötyä, opettavatko ne vai mielistelemään ja hukkuuko niiden avulla oma ilmaisu tyystin.  Minusta mikään oppi ei voi mennä hukkaan (jopa huono oppi opettaa aina jotakin). Sitä matsaa itseään ja omia tekojaan, peilaa suhteessa opetukseen, ja tekee sitten johtopäätöksiä. Ei sovi minulle, sontaa! on yhtä hyvä havainto kuin Tässä on kyllä perää, voisin harkita. Kirjoittaminen on moniäänistä, tyylit moninaisia, ja vaikka ohjeita annetaankin niin kaikkea ei tarvitse eikä pidä ottaa kirjaimellisesti.

Kaunokirjallisessa ilmaisussa on tiettyjä periaatteita ja ihanteita, joihin pyritään. Taiteen pitäisi kuvata maailmaa jollakin sellaisella tavalla, mitä raportti tai asiateksti ei tee. Viihteellisinkin kaunokirjallinen teos pyrkii olemaan  elämys.  Vaikka detaljeista olisi eri mieltä, on periaatteiden tiedostaminen tärkeää. Spekulatiivisessa fiktiossa on omia ominaispiirteitä, jotka kuorruttavat kaunokirjallista kermakakkua. Kuitenkin se on aina kaunokirjallisuutta, ennen kaikkea sitä, ja sitten vasta genrensä edustaja.

Kirjoita kosmos voi olla hyvä johdanto spekulatiivisen kirjoittajille tai ärsyttävä punainen vaate – voin kuitenkin taata, että ostos ei mene hukkaan. Opasta on vielä saatavilla, tilausohjeet täältä. Rahat menevät Tieteiskirjoittajien massiin ja niillä painetaan lisää tätä samaa opusta… (ja minä ja muutama muukin haaveilee, että voisimme tehdä uuden oppaan, erilaisilla painotuksilla… ehkäpä teemmekin!)

P.S. Kirjoita kosmos on hieno esimerkki talkoohengestä!