Lupasin itselleni viime vuoden puolella, että tänä vuonna keskityn ensisijaisest kirjoittamiseen ja toissijaisesti muihin asioihin. Leiritoiminta ja erinäisissä yhdistyksissä toimiminen on osa kirjoittamistani, tai ainakin sen harrastamista, mutta jotakin olen kyennyt poistamaan työlistaltani.
Ja kirjoittanut olen. Eri tekstit ovat eri vaiheissa, toiset oikolukueditoinnissa, toiset vasta raakakirjoituksessa. Oleellista on kuitenkin se, että niitä täytyy olla useampi samaan aikaan työn alla, ja käsikirjoituksesta toiseen siirrytään työtilanteen ja kunkin kiireellisyyden mukaan. Dediksiä on kevät täynnä, mutta niinkin on hyvä. Muutoin en saa mitään aikaan.
Nyt päivät täyttyvät vielä ennalta suunnitelluista tarinoista, mutta olen jo varovasti ajatellut seuraavia hankkeita. Mitä seuraavaksi? Mikä ajatus, teema tai aihio pyrkii pintaan kaikesta alitajunnassa kuhisevasta? Haluanko kirjoittaa sydänverellä vai kepeästi? Koska minulla on taipumusta hautoa kässäreitä vuositolkulla olisi hienoa joskus tehdä juttu alusta loppuun lyhyessä ajassa. Ei kuitenkaan nanowrimoillen vaan esimerkiksi puolessa vuodessa.
Päiväunelmissani kirjoitan vampyyriromaania, mutta en tiedä kuitenkaan, onko se juuri se juttu, jota haluan tehdä. Annan siis juttujen edelleen hautua ja kuplia.
P.S. Ja miksi vampyyriromaani? Siksi, että se kuulostaa kliseisyytensä vuoksi juuri sopivalta haasteelta. Plus olen Buffy-fani.
