Niin kädet vaelsivat hänen kehollaan, ahnaat kädet, ne tunnustelivat, tutustuivat, kulkivat kummulta ja kaarteelta toiselle. Aika menetti merkityksensä. Kädet juoksivat käsivarsissa ja jaloissa kiemurtelevissa kuvioissa, haparoivat pakaran päällä olevaa rönsyä. Sormet tavoittivat kaiken merkityksellisen, sen mikä oli tapahtunut ja olennaista, ja ne tunsivat tutut polut. Kun yksi vanhoista naisista löysi uuden säikeen, hän alkoi lukea sitä yksitoikkoisella äänellä. Hän kertoi sodasta, joka käytiin vähän aikaa sitten, taisteluista, joissa kokonaisia kyliä tuhottiin, juonittelusta, turhuudesta ja pettymyksestä. Toinen nainen löysi jalkaterästä iloa ja luetteli nimi nimeltä, keitä vuoren toiselle puolelle oli syntynyt.

Novellini Nahat on ilmestynyt Portin numerossa 3/2010.