Kirjallisuusseminaariin Mikkeliin!

Mediatiedote vapaa julkaistavaksi

Asiaa ilman ironiaa
Kirjallisuuden ja ajatusten seminaari Mikkelissä 9. – 10.10. 2010, Artium-sali Paukkulantie 22
Yleisötilaisuuksiin vapaa pääsy
Järjestäjät Mikkelin Kirjoittajat ry ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutusohjelma
Rahoittajina Etelä-Savon taidetoimikunta, Mikkelin kaupungin kulttuuripalvelut, taiteen keskustoimikunta ja WSOY:n kirjallisuussäätiö

MIKKELIN KIRJALLISUUSSEMINAARI TARJOAA AJATTELEMISEN
ILOA JA HYVIEN KIRJAILIJOIDEN SEURAA

Kirjat, tarinat, käsikirjoittajat ja kirjailijat. Siinä Mikkelin kirjallisuusseminaarin nykyinen ydinajatus, sen ’teema’. Jo 1970-luvun lopulla Väinö Linna –seminaarilla käynnistynyt yleisötilaisuuksien sarja keskittyi aiemmin tiukastikin  yhteen teemaan, esimerkiksi sankareihin tai elämän peleihin. Nyttemmin ajattelun ilo ja hyvien kirjailijoiden seura kirjailijoiden ja yleisön ehdoilla on lähtökohta.

Artium-salissa esiintyy joukko uusia, nousevia nimiä: Esikoisromaanillaan  Sinun jälkeesi, Max ihastuttanut toisen polven kirjailija Leena Parkkinen voitti viime vuonna Helsingin Sanomien palkinnon parhaasta esikoisteoksesta. Hämeenlinnalainen runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen on saanut paljon lukijoita runokokoelmallaan Iloisen lehmän runot. Huotarinen opettaa Viita-akatemian sanataidekoulussa ja on yksi J.H.Erkon  tämänvuotisen runokilpailun tuomareista.

Lukijoiden suuri suosikki Virpi Hämeen-Anttila kertoo miksi hän ei voi olla kirjoittamatta. Erkon kilpailun takavuosien voittaja Jani Saxell pohtii romanikysymystä ja maailmankansalaisuutta. Tietokirjailija, valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen on erikoistunut tapahistoriaan. Mikkelissä hän osoittaa mitä ylimielisyys on ja mistä se sikiää: Ettekö te tiedä, kuka minä olen?

Käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja Saara Cantell vastaanotti juuri kuvaajansa kanssa valtionpalkinnon. Hänen loistomenestyksensä on ulkomaillakin palkittu episodielokuva Kohtaamisia, jossa päärooleissa ovat Jenni Banerjee ja Anneli Sauli.

Mikkeliläisten nauruhermoja kolumneissaaan koetellut Reijo Honkonen esittäytyy kuulijoille nyt lavalla. Honkonen on yksi TV2:n lokakuussa alkavan ikuisuussarjan kirjoittajista.

Rauha S. Virtanen on jo monelle lukijapolvelle tuttu. Selja-sarjan ensimmäinen romaani ilmestyi vuonna 1955 ja uusin osa 2009. Grand Old Ladya haastattelee Annina Holmberg. Holmbergin ohella puhetta johtavat toimittaja-kirjailija Taina West sekä seminaarin suunnitelleet kirjailija Anne Leinonen ja fil.lis. Pirkko Heikkinen.

Lisätietoja Anne Leinonen 040 743 0679 ja Pirkko Heikkinen 050 591 4418 (pike.heikkinen@gmail.com)

Helppolukuinen vai vaikeatulkintainen?

Kesällä ratkesi kaksikin kirjoituskilpailua, Usvan lyhytnovellikisan ja Novan tulokset, ja näissä molemmissa olen ollut tavalla tai toisella mukana. Usvassa esiraadittamassa, jolloin novelleja ei tarvinnut itse laittaa paremmuusjärjestykseen. Novassa olin lukemassa ennakkoon seulottua 25:n kärkeä.

Usvan kisahan on luonteeltaan sellainen, että jokainen tuomari valitsee itsenäisesti voittajansa. Tänäkin vuonna valinta osui kahdella samaan novelliin, mikä on aika hienoa ottaen huomioon sen, että tuomaritkin lukivat 40 novellia (osa enemmän).

Novassa oli havaittavissa oikeastaan se sama kuin Usvassa, eli että kärkeen seuloutuu noin kymmenkunta tekstä, joiden kesken sitten tuomariston mielipiteet saattavat suurestikin heittelehtiä. Nähdäkseni kärjessä, hyvien novellien keskuudessa, tuomareiden henkilökohtaisilla mieltymyksillä, lukuhistorialla ja tavalla lukea on merkitystä. Henkilökohtaiseksi mieltymykseksi lasken sen, että toiset lukijoista haluavat että novelli on kohtuullisen suoraviivainen ja yksinkertainen. Kisanovelleja lukiessa selkeästi kirjoitetut novellit erottuvat massasta.

Toiset lukijat taas pitävät novelleista, jotka aukenevat vähitellen, ehkä vasta kolmannella kerralla lukija ymmärtää kaiken lukemansa, tai luulee ymmärtäneensä.

Tässä ei ole kyseessä novellien  keskinäinen hyvyys/huonousvertailu – molemmalla tavalla tehdyt novellit voivat olla yhtä hyviä ja jotta niiden sijoittumisesta voi edes keskustella, on perusasioiden oltava kohdallaan. Tietenkin voi ajatella, että selkeälukuinen kääntyy nopeammin viihteellisen puolelle, ja vaikeatulkintainen taideproosan puolelle, mutta yleistys tämäkin.

Osa tuomareista pitää kielelisistä kokeiluista, omintakeisesta tavasta rakentaa lauseita ja sanoja, kielikuvista ja rönsyilystä. Osa taas arvostaa pelkistettyä, niukkaa ja tehokasta (taloudellista) kielenkäyttöä.

Itse koin tänä vuonna Novassa vaikeaksi novellien keskinäiseen järjestykseen laittamisen. Omaa listaa tehdessä annoin toisten tuomareiden kommenttien vaikuttaa omaan listaukseeni jonkin verran, kun kerran tuli perusteluita, joissa oli tiettyä klangia. Silti huomasin aina törmääväni dilemmaan: helppolukuinen vai vaikealukuinen? Suoraviivainen vai monimutkainen? Jos voisikin nostaa kolme tekstiä samalle viivalle!

Myönnän ihan suoraan, että paremmuusjärjestykseen laittaminen on subjektiivista (objektiivisuuteen pyrkimisestä huolimatta), ja valinnat voisivat helposti mennä toisinkin.