Eilen jaettiin Erkon kirjoituskilpailun palkinnot.
Tulosluettelo näyttää tältä:
1. sija Juhani Karila
2. sija Titta Minkkinen
3. sija Ulla Heikkilä
Kunniamaininnat:
Jii Hartikainen
Laura Laitinen
Maija Roine
Kuudesta viisi asuu tai opiskelee Tampereella, yksi on Helsingistä. Aamulehdestä voi lukea uutisen.
Onnea voittajille, erinomaisia kirjoittajia, mieleenpainuvia tarinoita ja tunnelmia!
Kisan luonnehdintaa:
Vuoden 2010 Erkon kilpailussa olivat kirjoittajat tiukasti kiinni tässä päivässä ja arjessa. Novellisadon perusteella suomalainen nuori uskoo tulevaisuuteen ja selviytymiseensä, vaikka elämä itsessään haasteellista onkin, eikä siitä selviä ilman haavoja – hengestäänkin joutuu jossakin vaiheessa luopumaan.
Novellien teemat noudattivat vuoden 2008 sadosta tuttuja teemoja: tuomareiden luettavaksi tuli paljon parisuhdetarinoita, lapsuutta luotaavia tekstejä sekä yllätyksellisiä tilanteita.
Teksteissä näkyivät tietokonepelien sankarit ja tapahtumat osana lapsuuden kuvastoa, samoin viitteitä televisiosarjoihin oli runsaasti. Monissa novelleissa oli lähestytty lapsuutta ensirakkauden näkökulmasta, kuvattiin myös kohtalokkaita erehdyksiä ja onnettomuuksia, jotka määrittävät koko elämää ja haavoittivat. Keski-ikäisiä oli kuvattu epäonnistuneiden parisuhteiden kautta, vanhuksia taas usein vakavan sairauden, kuoleman tai poistuvan läheisen kautta. Monet miettivät parisuhteen syventämistä lapsen kautta: naiset tulivat raskaiksi, olivat raskaina, synnyttivät – ja tulevat isät miettivät paetako vai jäädä vaihtamaan vaippoja.
Harvoin tekstit sijoittuivat ulkomaille tai vierasmaalaisen näkökulmaan: näiden tarinoiden Suomi oli valkoisen, aikuistumistaan ihmettelevän nuoren Suomi. Ei rasistinen eikä syrjivä, mutta tiiviisti oman lähiarjen ympärillä pyörivä. Tekstit tulivat iholle kiinni, kirjoittajat kuvasivat asioita tässä ja nyt. Etäännytys toiseen aikaan tai paikkaan tai maailmaan oli harvinaista. Joissakin harvoissa teksteissä näkökulma oli poikkeuksellisen yleismaailmallinen tai filosofinen.
Paljon puhuttu dekkari- ja rikoskirjallisuus loisti poissaolollaan. Fantasiaa oli vähän eikä spekulatiivisia elementtejä osattu hyödyntää juuri ollenkaan. Raati jäi kaipaamaan sekä yleismaailmallista näkökulmaa että huumoria.
Raati totesi kärjen olevan tasaisen. Voittajat erottuivat omintakeisen tyylin, poikkeuksellinen käsittelytavan tai kaunokirjallisen ilmaisuvoiman ansiosta. Erinomaisen tekstin tuli sykähdyttää ja koskettaa lukijaansa, tarinan imaista mukaansa matkalle ja tuoda henkilöhahmot sellaisiksi, että heistä alkoi välittää.
