Spefikentälle laskeutui lisää uutta luettavaa! M.G. Soikkelin Kuninkaantekijät on ilmestynyt eilen. Onnittelut!
Lisäksi Turbatorilta tullut tiedote kertoi, että eilen julkaistiin myös Boris Hurtan kokoelma Noidan nahka, ja J.K. Miettisen esikoisnovellikokoelma Häiriötekijä. Eikä siinä kaikki: on luvassa lisää (oletettavasti spekulatiivisia) julkaisuja Salinilta, Laineelta ja … tadaa! tuoreelta Portti-voittajalta Heikki Nevalalta!
Tähän kun lisätään jo ilmestyneet Tiina Raevaaran novellikokoelma En tunne sinua vierelläni ja Carita Forsgrenin Auringon kehrä, niin onkin tuhti spekulatiivinen lukupaketti kasassa. Tehdään vuodesta 2010 spefin juhlavuosi!
Lisää kirjoja, Jukka Laajarinteen Kehys:
http://www.levykauppax.fi/book/laajarinne_jukka/kehys/
Luettuani Hesarista (24.5.) Toni Jerrmanin perin myötäsukaiset kritiikit ‘Kuninkaantekijöistä’ tuli tarve saada teos heti luettavaksi.
”Tekstiinsä Soikkeli on hakenut vanhahtavaa poljentoa” kirjoittaa Jerrman. Hyvä! Ja todella: kyllä kirjallisuudentutkija Soikkeli on myös Kallaksensa lukenut, ‘Imanti’ ei ole sattumalta päähenkilön nimeksi valikoitunut. Ja äärettömän äidinrakkauden parissa tässäkin askaroidaan. Roistomainen Uhl/Ungruhl ja rantarosvo Hiiu Ungur ovat sukua keskenään, hekin. Entäpä sanat sellaiset kuten ‘vajottaa’, ‘heittyä’…
‘Seilorit’, ‘miekkavallat’, ‘jaarliherrat’, ‘jatulit’ ja muut, sekä ylen mielikuvitukselliset paikannimet – joista osa isolla alkukirjaimella kirjoitetaan, osa taasen pienellä – ne ovat käypäisiä sanoja, istuvat tarinaansa mainiosti.
”Väliin kirjailijan sananparret soivat lähes proosarunouden tavoin”, kirjoittaa haltiokas Jerrman. Vaan ei joistakin yksittäisistä sanoista vielä mitään ‘poljentoa’ synny, valitettavasti. Sitä tarina nimittäin olisi vaatinut, pystyäkseen pitämään lukijan pihdeissään loppuun asti. Vielä vanhahtavammalla ja runollisemmalla kielellä olisi joukkorunkkaamisista, ruumiinraiskaamisesta, tyttörakkaudesta ja kylpylämeiningistä saattanut saada todellista taidetta. Jonkinlaista kevyttä Kallas-pastissia aiheista joista Madame ei varmasti tohtinut nähdä edes unia, kaikella kunnioituksella. Nyt yritys – jos tämä nyt sellaiseksi pyrkikään – jäi puolitiehen.
Tarinaa kirjovat yllättävät kieli- ja tyylionnahdukset, jopa -virheet, mm. alkaa-verbin (esim. ‘alkaisi [--] säilömään’, ‘alkaneet kuuntelemaan’) ja mikä-pronominen väärinkäytöt, laskevat tyylipisteitä vielä lisää.
Häiritsevää huolimattomuutta – viimeistäänkin kustannustoimittajalta.