Taas on yksi vuosi laitettu pakettiin. Kuinka se aika hupsahtaakaan jonnekin… Kulunut vuosi on mennyt ainakin kaunokirjallisessa mielessä hyvin. Pääsin tavoitteisiini omien tekstien suhteen ja nyt vuoden vaihteessa on mukava palata työelämään, kun on kässäreiden suhteen hyvä fiilis. Ensi vuonna on edessä edelleen kaikenlaisia yhdistysjuttuja (mm. Tieteiskirjoittajien puheenjohtajuus, johon nakki viuhui vaikka aluksi olinkin ajatusta vastaan. Pesti tosin on tuttu ja yhdistyksellä monipuolista toimintaa & aktiiveja, joten eiköhän se siitä). Finnconkin taasen tulossa. Mutta kaikenlaista olen myös vähentänyt ja monesta jutusta kieltäytynyt, kaikenlaisesta kivastakin.
Usvan kotisivu-uudistus jäi vaiheeseen, ei tullut rahoitusta ja vähän pelkään, ettei nyt riitä aikakaan. Mennään siis eteenpäin nykyisellään, katsotaan mitä uusi vuosi ja vuosikymmen tuo tullessaan. Ainakin ensi vuoden numeroihin on jo materiaalia joko tiedossa tai kirjoitettavana. Kirjoituskilpailukin on tulossa, sen kautta uskon löytyvän taas uusia kykyjä.
Eilen taas perkasin kirjahyllyjä ja nyt sain itsestäni irti vaihteen, jonka seurauksena kirjamäärä alkoi huveta. (pahvilaatikossa on kirjoja, joita annetaan meillä vieraileville lukuintoisille) Yhden lupauksen teen ensi vuodelle: en osta yhtään kirjaa, ellei siihen ole erityistä syytä. Kuten että haluan jostakin syystä tukea kirjan tekijää, tekijä on tuttu tai tarvitsen kirjaa omien projektieni vuoksi. Sen sijaan lupaan käyttää kirjastojen palveluita hyväkseni, ja lukea joitakin hyllyssäni olevia kirjoja lopultakin pois lukulistaltani.
Onnea puheenjohtajuudesta!
Mullakin viuhahti nakki, vaikka olen yrittänyt niitä vältellä, ja olen taas mukana Keski-Suomen kirjailijoiden johtokunnassa. No, yhdistystoiminta edistää aina yhteistä hyvää.
Lahjoitan omia nurkkiin kertyviä kirjakasojani kouluihin. Ovat hyvin kiitollisia, kun koulukirjastojen määrärahat on lähinnä miinusmerkkisiä.
On sitä yhdistystoiminnassa ja vapaaehtoishommissa tullut opittuakin kaikenlaista, josta on sitten ollut hyötyä: toimittamistyötä, taittamista, kotisivujen tekoa, kirjanpitoa… kun sitä täytyy yleensä olla jokin syy jotta opettelee jonkun ihan uuden jutun. Ja ihmisiin tutustuminen on ollut korvaamaton etu!
Multa on mennyt nuortenkirjoja paikalliseen kirjastoon iso pino, nyt on vuorossa kotimainen aikuisten kaunokirjallisuus. Arpajaislahjaksi meni osa, ja nyt saavat vieraat karsia kermat päältä. Loput vien sairaalaan tai ihan loput menevät bookcrossingiin.
En ole juurikaan aiemmin luovuttanut kirjojani pois, vaan pitänyt niistä kiinni kynsin ja hampain – vaikka en olisikaan kirjaa lukenut tai edes aikonut lukea. Nyt tuli mitta täyteen. Sain lahjaksi uuden hyllyn ja sen kunniaksi päädyin viskaamaan osan kirjoista pois. Tavaraa vain kertyy niin hemmetisti…
Well done. Mullakin on ote pysynyt uusien kirjojen estelyissä, mutta tuskaa on huomattavasti helpottanut se, että Jussi tuo mulle herkkuja harva se päivä: nyt viimeksi joululahjaksi kirurgian hillittömän hauskaa historiaa ja kulkutauteja. Ongelma on kätsysti kierretty ja siksi se yhä kasvaa
Kirja on tuote, jonka arvo laskee 90 % kun sen kantaa ulos kirjakaupasta. Siis uusi täyshintainen kirja. Siksipä niitä ei kannata yrittää myydä antikvariaatteihin, jos on kirjojen ystävä. Lahjoitus laitoksiin tiennee vastaanottajalle useimmiten vain ongelmia ja johtaa hätämyyntiin euro kappale tai halvemmalla. Tai vie lahjat pikaisesti paperin-keräykseen. (Tämä on nähty!) Ei pidä luulla, että niilläkään tilaa olisi tai ainakaan halua laajentaa laitoskirjastoa muun toiminnan (mielestäni joutavan) kustannuksella. Kun on tonttia ja kätevä kirvesmies omasta takaa, voisi kirja-aitta olla ratkaisu. Ehkä sitten tulevaisuudessa varas tulee ja vie kaikki, kun kuvittelee niitä arvokkaiksi, jolloin huolet ovat ohitse.
Kirja-aitan edellä on nyt kaksikin rakennushanketta, joten tähän hätään siitä ei ole apua ahdinkoon. Pakko harjoittaa kirjojen pakkotuputtamista!
Tieteiskirjoittajien melkeinrivijäsenenä voin sanoa yhdistyksen puolesta, ettemme odota puheenjohtajalta tulevana vuonna keskikokoista ihmettä suurempaa. Tai kahta, ihmettä. Ihmetekojen kohteet saa puheenjohtaja tarjolla olevista valita itse.
Voisin ottaa lastin ensi kerralla ensi- ja turvakotiin: sinne on ihan oikeasti tilausta hyvistä nykykirjoista aikuisille ja lapsille.
Siis kaksi keskisuurta ihmettä, ok! Ja kirjoja kyllä joutaa Jykyläänkin.