Jumi kesti kaksi päivää. Tein muita juttuja ja kävin kirjastossa lainaamassa Myytillisiä tarinoita sekä Kantelettaren runoja. Lisäksi sain inspistä Korpiklaanin uusimmasta levystä.
Mike Pohjola pisti mulle Facebookin kautta hyvin vinkin: “Seuraa henkilöitä! Mutta pidä huolta, että olosuhteet, johon ne törmää, saa tarinan taas päätymään raiteilleen”. Kikka on kuulemma roolipelijohtajien vanha keino, ja kyllähän se niin kävi, että piti vain antaa asioiden mennä johonkin suuntaan, antaa vain. Sallin siis henkilöiden istua kannonnokassa, ja kun he ilmoittivat, että nyt lähdetään hääjuhliin, niin pakkohan sinne oli mennä mukaan. He saavat tutkia juonen B perinpohjaisesti, ja ratkaisevat sen arvoitukset vain huomatakseen, että juoneen A on sittenkin pakko palata takaisin. Ähäkutti! Lisäksi edistän tarinaa kirjoittamalla kullekin hahmolle sisäistä mutinaa. Sen avulla saanen toivon mukaan ristiriidat herkemmin itsellenikin tutuiksi.
Hääjuhlien kuvaus on myös ihan hyvä lisä synkistelyn joukkoon. Ovathan hahmot käyneet jo kertaalleen Tuonen joella, kohdanneet metallisia kummajaisia ja huoli koko tunnetun maailman tilasta kasvaa päivä’ päivältä. Mutta hääjuhlissa on juju, totta kai, ja lopuksi päästään toimintaan. (Hyppään tekstissä yli sen kohdan, jossa pitäisi selittää miten he ymmärtävät mennä juuri oikeisiin bileisiin).
Hyvä Anne! Loistavasti rullaa!
Rullaa ja rullaa… välillä kyllä jumittaa. Mutta jotenkin se päivätavoite kitkuttuu kasaan.
Täällä taas ei rullaa, kunto on lättänä eikä kehity suuntaan tai toiseen.
Sain projektiin isävoimia, mutta omat työt laahavaat viikkoja jäljessä kun ei pääse haastattelemaan.
Ensi viikolla Finncon-mafia saakohan sua houkuteltua tänne…
No höh, on se väärin. Tsemppiä!
Ensi viikko on mahdollinen, olisi muutenkin kiva turista ja vähän terapioida. Täälläkin on nyt perhemenot rauhoittuneet ja muutama työjuttukin saatu finaaliin. Tsekataan viikonloppuna yleinen tautitilanne.