Joo, nyt ne hahmot menivät pitämään nokkapokkaa keskenään ja tekivät käsikirjoituksen vastaisia. Istuvat metsässä kannonnokassa, ja ovat tehneet lakon: eivät kuulemma halua mennä takaisin Tuonelaan, vaan ensiksi pitäisi käydä siellä sun täällä parin muun vihjeen perässä. Jos kerta kuulemma tehdään fantasiaa, jossa on edes hitunen quest-fantasian ominaisuuksia, niin ei kuulemma pidä edetä näin suoraviivaisesti. Missä muka jännitys on? Ja mitä tämä tällainen on, käsikirjoitettu niin, että tiukka pakomatka kuitataan yhden luvun lopussa – siihen voisi käyttää ainakin yhden luvun verran. Ja tarinassa ei ole vielä pahista: eikös semmoisen voisi tehdä siitä sepästä, joka on pitänyt vaskinaista vankinaan ja kihisee nyt kiukusta, kun rahasampo vietiin pois. Ja miksi keskeiset hahmot eivät voisi lähteä kukin omaan suuntaansa selvittämään juttua, miksi niiden pitäisi olla yhdessä?
Öh. Neuvottelut ovat edelleen kesken, mutta selvästikin siinä noin sivujen 73-75 kohdalla tapahtuva hyytymä on tullut eteen. Nythän siis kasassa on 54 sivua, mutta koska mulla on se noin 20 liuskaa nanoon kuulumatonta matskua olemassa, ollaan kriittisissä sivulukemissa.Hahmot mokovat alkavat kiukutella siinä vaiheessa, kun kulissivaraston valmiit maisemoinnit ovat lopussa, ja tarinan esiintyjäkaarti on alkanut kysellä, että mikä tää tämmöinen elokuussa vietettävä kuolleitten juhlapäivä oikein voi olla, ja voiko Ulpukka muka oikeasti vaikuttaa kuunpimennyksiin vaikka se kuinka osaisi kutsua kapeet paikalle kuuta syömään.
Ensinnäkin mulla on suunnitelmassa jäljellä enää 3 lukua, ja ne ovat kyllä kieltämättä aivan liian hätäisesti luonnosteltuja: niistä saa kevyesti 7 lukua vähän miettimällä. Lisäksi suuri loppukliimaksi ei kyllä noin toimi. Juonenlanka B on pakko käsitellä, ennen kuin juonenlanka A voidaan ottaa vakavasti. Ja en voi missään nimessä tehdä deuc ex machinaa ja lopettaa kriisiä siihen, että jokin überjumaluus tulee paikalle ja korvaa viat. Ei, tämän teoksen henkilöiden täytyy olla pikkusieluisia ja pyristellä läpi laudan ja tilkkeen ja vasta lopussa saada hyvitystä kärsimyksilleen (tai anteeksi pahat tekonsa).
Tekstiä on kasassa 16 000 sanaa ja rapiat, mutta nyt on YT-neuvottelun paikka: minut uhataan erottaa jos en saa kelkkaa vauhdikkaaseen suuntaan, ja vähän äkkiä.
