Käsikirjoitus on edistynyt, mutta välillä sen kirjoittaminen on ollut suossa tarpomista. Henkilöhahmot alkoivat tehdä omiaan ja luku 7 meni vähän eri tavalla, kuin mitä olin suunnitellut. Sitten iski tylsistyminen: pitäisi kirjoittaa kaksi luvullista kohtauksia, jotka eivät juuri nyt kiinnosta ollenkaan. Hypähtelin yli, nakuttelin sieltä täältä, ja sitten jämähti totaalinen stoppi: pitäisi kaivaa tietoa tietyistä kansanperinnejutuista ja tehdä niistä omat tulkintansa. Taidan vieläkin kelata yli ja jatkaa jostakin selkeämmästä kohdasta…
Tämän pomppimisen myötä kyllä kadottaa osan henkilöhahmojen välisestä jännitteestä. Toisaalta ovat mokomat menneet kehittymään itsekseen eteenpäin, ovat tehneet työsopimuksen ulkopuolisia juttuja. Ylimäääräinen mutkakin piti matkaan tehdä niitä miellyttääkseni.
On varmaankin haettava inspistä musiikista ja Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta.
Vahingonilo paras ilo!
Meikäläisen romaanihenkilöillä samanlaista levottomuutta havaittavissa. Mitähän niille mokomille keksisi rangaistukseksi? Jos ette tee niinkuin synopsiksessa sanotaan, teidät deletoidaan?
Tänään vähän tuntui siltä, että pitäisi varmaan deletoida joku, niin muut olisivat kunnolla. Eivät ole tyytyneet juonikehitelmääni vaan kapinoineet sitä vastaan urakalla.
Tämä ei kylläkää liity mitenkään tähän kirjoittamisprosessiin, mutta minnehän Kirjoita kirjoittamisesta -kilpailun julkistamiset ovat jääneet …?
Nyt ollaan itse asiassa pari päivää odotettu, että palkitut vastaavat viesteihin (onhan se mukavampaa kuulla voitosta henkilökohtaisesti kuin lukea tiedotteesta). Tulokset ovat ratkenneet ja heti kun saan kollegalta luvan, myös tulokset julkistetaan. Ajattelemastani aikataulusta ollaan noin kuukausi myöhässä, joten 4/2009 ilmestyy ensin (se kun on jo lähes taitettu). Aina ei pysty toimimaan yhtä räväkästi kuin haluaisi.
http://terhirannela.wordpress.com/
Edistyy, edistyy ja nanoilu on kivaa! Työniloa tällekin viikolle!