Kirjoitin varastoon, koska huomenna en ehkä ennätä kirjoittaa ollenkaan. Nyt on siis kasassa 8367 sanaa.
Tarinarunko on ollut hyväksi, kun tulee tyhjiä hetkiä. Toisaalta on täytynyt täyttää rungon hyvin yleisluonteiset kommentit kohtauksilla. Kun rungossa esim. luki “Lopulta yksi kyläläisistä, joka tuntee paimenen, neuvoo seuraamaan itseään joelle” niin tämä korvaantui useammalla kohtauksella. Paimen ja Ulpukka tulevat järven rannassa, käyvät uimassa – Ulpukka jää upoksiin ja paimen pelastaa hänet, sitten käyskennellään sillalla ja pohdiskellaan miten tulisi edetä, löydetään mökki ja otetaan sieltä ruuhi. Ulpukka kaiken lisäksi meni varastamaan paimenelta suudelman, jota en ollut suunnitellut – muutenkin nainen on alkanut toimia turhan omaperäisesti, sillä se meni tekemään suojaloitsun, josta tulee vielä harmia.
Mummolassa oleminen ei hyödyttänyt hommaa sinällään, sillä hoitelin monia muita juuri tähän viikkoon lankeavia töitä. Mulla olisi jo 30 000 sanaa kasassa, jos pitäisi kaikki sähköpostit laskea (no ei nyt ehkä ihan, mutta melkein kumminkin)
Varastoon täytyy silti kirjoittaa, tahti on juuri sopiva päivittäin kirjoittamiseen, mutta jos yksikin päivä jää väliin, niin tavoitteesta lipsahtaa heti. Toisaalta romaanini tuskin ekalla kierroksella tarvitsee sitä 50 000 sanaa…
