Eilen oli rikkonainen kirjoituspäivä. Yritin jatkaa siitä mihin jäin, ja kun torppa oli täynnä vieraita (ns. omia vieraita eli veljen perhe, joka on hyvin omatoiminen), ei se oikein onnistunut.
Puolen yön jälkeen, kun Junior oli nukkumassa, pääsin taas vireeseen. Kirjoittaminen ei tosin toimi niin, että voisin ihan suoraan jatkaa siitä mihin jäin ja tehdä yhtenäistä tekstiä. Kohtauksessa pitää olla jokin motivaattori, tunnesidos, imutekijä. Hetken hapuiltuani päätin kirjoittaa luvusta 5 tilanteen, jossa yksi vainajista yrittää päästä lammaspaimenen kehon sisälle ja onnistuukin ottamaan tämän hetkeksi haltuunsa. Se oli helppo kirjoittaa, ja muutama liuskallinen tavaraa syntyi helposti. Onneksi myös on se sisältörunko, josta mielenkiintoisia kohtauksia voi poimia. Jatkan alkupuolen tilkkutäkkimäistä kasaamista, eli työstän nyt kahta lukua samanaikaisesti eheän tekstimassan saavuttaakseni.
Tekstin tuottaminen on ollut toistaiseksi helppoa, sanamäärätavoite mukava motivaattori. Vaikka ihan heti ei olisikaan täydessä vireessä, on päivätavoitteen täyttymisen jälkeen tyytyväinen olo, ja jatkaa mielellään vähän ylikin. Aamuyöstä kirjoittamisen hyvä puoli on se, että kaikki päivällä kirjoitettu on tavoitteen päälle plussaa.
Täällä on yhteensä 3615 sanaa. Yllättävän hyvin tekstiä syntyy ja kirjoittamisesta nauttii! Rikon nano-sääntöjä, enkä aio kirjoittaa täyttä 50 000 sanaa. En vain kerta kaikkiaan kirjoita niin pitkiä kirjoja.
Katson, miten paljon sanoja tämä tarina vaatii.
Tsemppiä!
Terhi: voi kirjoittaa täytteeksi vaikka tajunnanvirtaa tai päiväkirjaa, pääasiahan on kirjoittaa romaanin verran tekstiä!