On aina perin terapeuttista (kirjallisessa mielessä ainakin) tavata kollegoita ja turista kirjoittamisesta. Onnekseni tässä ihan lähellä asuu Helena, jonka kanssa kirjoittamisen lisäksi myös genre on lähellä sydäntä. Lisäksi meillä molemmilla on samanikäistä jälkikasvua – vaipoissa jutut eivät tosin kauan kahlaile, kun jo karkaamme fantastisiin sfääreihin.

On yllättävän tehokasta ihan vain selittää toiselle, mitä on tekemässä ja mitä aikoo tehdä ja mitä ongelmia tekstin kanssa on. Nytkin lyhyt tilannekatsaus aukaisi taas omassa pääkopassa ihan uusia uria. Työvire on hyvä, ja tauon pitäminen tietystä hommasta toista kässäriä työstäen edistää aina hippusen sitä jäähyllä olevaa. Alitajunta tekee töitä, asiat kirkastuvat, ongelmat työstyvät eteenpäin ja vähitellen ratkeavat.

Moniajo on päällä, mutta se on tärkeä työmenetelmä minulle. Portin perkeleet on postitettu, voi keskittyä romskuihin. Yhteisromaani on oikein hyvällä mallilla ja toivon mukaan lähtee parin kuukauden sisällä kustantamoon. Lumihiutale on tarkoitus rykäistä syksyn kuluessa isosti käyntiin. Hautumassa oleva oma nuortenromaani vaatii vielä ehosteita, mutta ehkä vai 3-5 työpäivää, ja sekin on kaareltaan ehyt. Pintaviilausta!

Vuoden vaihteessa jatkan työelämän pyörteissä, joten ilo on otettava irti nyt kun voi (Juniorin päiväunien aikana).