Orivedellä on mukava itsepalvelukirppis, ja bongasin sieltä mukavia löytöjä. Ei, minähän en osta kirjoja, ennen kuin entiset on luettu, niin olen päättänyt… Siksipä siis olen pelastanut kirjoja joltakin kamalalta kohtalolta.
Kiinnostukseni vanhoihin kirjoihin on selvästi kasvanut sen jälkeen, kun olen käynyt muutamassa Hurtan sivukirjaston kirjallisessa matineassa ja hiplannut houkuttelevia kansikuvia. Siispä ostoskoriin vain hienoja, vanhoja teoksia!
Ja tämmöisiä löysin (hinta oli 2 – 3 euroa per kirja):
Eyvind Johnson: Rantojen tyrskyt, Tammi1947, suom, Katri Ingman
Halldor Kiljan Laxness: Laulu sankareista, WSOY1955, suom Irmeli Niemi
H. Rider Haggard: Kuolematon kuningatar, WSOY1933, suom. E.O.N
Odysseuksen tarinaa, saagaa ja kauhua.
Tärkeä oli myös 50 sentin hintainen keltainen teletappinukke Laa Laa.
Joskus todellakin on pakko pelastaa kirjoja. Vaikka kaksois- tai kolmoiskappaleita. Antaa sitten sellaiselle joka niitä osaa arvostaa. Ei voi jättää filistealaisten armoille hyvää kirjaa. (Ja jotkut kirjat ovat sen verran sydäntä lähellä että toisten laitosten kerääminen on pakollista – tai siis ne pitää pelastaa!)
Orivedeltä löytyy paljon muutakin: proosaryhmä, kuoleman kukkakimppu, liian äänekäs suihkulähde, city-hotellin korjattu vessanovi, ojala sekä kristillinen kirppis ja Leenan grilli. t. 4xmä
ps. muuttuneeseen todellisuuteen on vaikea adaptoitua
Jäivätkö muuten kuoleman kukat lepäämään oriveteläiseen rauhaansa?
Kyselee prosaisti, joka juuri kotiutui rajusta runorypistyksestä
Mitä lienee kukille tapahtunut… tarkistin kukkavärisymboliikasta sen, että valkoinen tietenkin symbolisoi myös viattomuutta, mutta erityisesti valkoinen lilja ja ruusu ovat kuoleman ja surun kukkia.
Jokaisella pitäjällä pitää olla oma paikallinen Ojalansa!