Kesäleiriä voidaan pitää onnistuneena. Määrällisesti kirjoittajia oli vieraana neljätoista kappaletta, omaa talon väkeä kuusi kappaletta, seminaarivieraita seitsemän, plus tähän päällä vielä imeväisiä vieraita kaksin kappalein, ja pari karvaista kyläilijää.

Pyykkiä tuli: ainakin kolme koneellista on pestävä tänään. Asioita pestäväksi myös, ja siihen malliin, että vieraiden poistuttua tuli sirpaleitakin lattialle.

Kokoonpano pysyi hyvin tavoitteessaan: todistettavasti kirjoittamista klo 8-02 välisenä ajankohtana, parvekkeella ja pihamaalla paikoin ruuhkaksi saakka jatkojohdon päähän linnoittautuneita kirjoittajia. Elokuvia sorruimme katsomaan vasta lauantai-iltana, mutta silloin olikin jo väsy. Sadettakin saimme lauantaina, koska perjantaina uhrasimme sateen jumalille ja isoon ääneen.

Scifirunouskilpailu tuotti huikaisevia runoja: voitto Pertulle, kunniamaininnan Natalle, Jarmolle ja Maaritille. Ja iso hali Eijalle ja Markulle tuomaroinnista: ulkopuolista puolueetonta tuomaristoa tarvittiin, jotta keskinäinen lahjonta ei päässyt vaikuttamaan tulokseen.

Boris puhui meille kriitikon huijaamisesta ja Carita kertoi kuinka teksti muuttuu faktasta fiktioksi. Kiitokset molemmille alustuksesta, keskustelu oli kuplivaa puheenvuorojen jälkeen. Sain palautetta kahdesta novellista, jotka aion Porttiin pykätä valmiiksi. Boris ja Ipa antoivat tiiviisti palautetta, ja Ipa veti henkilöhahmotyöpajan. Olemme siis olleet oikeasti ahkeria. Voin näin todistaa!

Ruokaa riitti: osa väestä alkoi sunnuntaina kieltäytyä eineestä vatsan ahdistustilaan vedoten.

Yhdistysasioista emme ehtineet jutella, tai minä en ainakaan ehtinyt. Hekuma-kirjoituskilpailun kaltaista toivottiin uusittavan. Korvan taakse siis tämäkin.

Kiitokset Etelä-Savon Kulttuurirahastolle tuesta. Se tuli tarpeeseen!