Novailua

Tässä on nyt monenmoisia kirjallisia tapahtumia käsitelty Finnconin aikana, ja aloitan purkamisen Novasta (kirjoitan Tähtivaeltaja-kisasta ja Tähtifantasiasta myöhemmin)

Olin tänä vuonna Novassa varsinaisessa tuomaristossa, en esiraadissa, kuten joskus männävuosina. Se tekee kokemuksesta erilaisen: ei näe koko kisan jatkumoa, vain esiraadin seuloman satsin, ja novelleihin todennäköisesti siksi suhtautui ankarammin kuin mitä suhtautuisi, jos olisi nähnyt kaiken sen massan, jonka yli novellit ovat jo nousseet.

Jatkossa oli silti hyvä valikoima, oikeastaan vain yksi teksti oli sellainen, jonka jatkosijan kyseenalaistaisin (romaanimaisuus&jäsentymättömyys). Toisaalta tuollaisen novellin mukanaolo kertoo siitä, että esiraati on parhaansa mukaan laittanut jatkoon erilaisia novelleja. Useinhan käy niin, että esiraadin viime hetkellä mukaan otetut tekstit nousevat tuomareiden listalla suhteellisen korkealle. Samoin on oltava tarkkana, jos joku pitää jostakin novellista paljon, ja toinen taas ei ollenkaan: novelli voi olla mielipiteenjakaja, ja se saattaa olla perin pätevä teksti.

Kärjen 26 novellia tuli luetuksi hyvin ripeässä tahdissa, parin päivän aikana, jo aikataulullisistakin syistä. Päädyin laittamaan novellit aakkosiin nimen perusteella ja luin niitä sitten sitkeästi siinä järjestyksessä. Painotin lukiessani tarinaa, tarinan koskettavuutta, jännitteitä, kokonaisuutta ja spefiainesta. Ja kieltä sitten kaiken kukkuraksi. Tällaisen määrittelyn perusteella minun henkilökohtaisella listallani kärkeen nousi tekstejä, joissa kokonaisuus toimi joko hyvin tai kohtuullisen hyvin, joskus ehkä lennokkaan idean ja rentouden kustannuksella. Muutamia tekstejä, joissa oli erinomainen idea, mutta toteutus ei vielä aivan ollut kohdallaan, pudotin listallani reilusti alaspäin. Ehkä kohtuuttomastikin alaspäin. Myös novellistisuus/romaanimaisuus oli  listallani yhtenä arvioitavana asiana. Jos novelli oli aidosti novelli, se nousi ylöspäin, vaikka olisikin ollut tarinaltaan perinteinen ja yllätyksetön.

Näin sain aikaiseksi oman suosikkilistani. Tuomarit löivät sitten kommenttinsa yhteen, ja nopeassa tsekkauksessa selvisi, että viitisentoista novellia sai puoltoa, loput jäivät äänittä ja rajautuivat loppukahinoista luontevasti ulos. Sikäli siis hyvin yhdensuuntaisia näkemyksiä!

Tuomaristo vertaili listojaan, neuvotteli teksteistä ja perusteli näkemyksiään. Asiaa helpotti se, että samat novellit nousivat usealla tuomarilla henkilökohtaisen listan kärkeen (luonnollisesti joitakin heittoja oli, niitä tulee aina). Keskustelun ja pohdinnan jälkeen voittajaksi nousi Kristiina Huttusen Endievo, tarina lottajoukosta partion mukana rajan toisella puolella. Novelli yhdistelee muinaisuskontoa, kauhuelementtejä ja historiallista sotakuvausta.

Toiseksi tullut Pekka Talikan Pahka on tarina pahkattomasta yhteiskunnassa, jossa tavallisilla, hyväksytyillä ihmisillä on pahka. Kafkamainen tunnelma ja minimalistisuus vetosi.

Kolmanneksi tullut Terhi Tarkiaisen Raja käsittelee myös sotaa, jossa päähenkilö ottaa vangiksi toisen osapuolen edustajan, mutta joutuu omien tunteidensa ja halujensa viemäksi. Raaka ja raadollinen teksti, joka ei jätä kylmäksi.

Muutkin kärkikympissä mukana olleet kirjoittajat saavat olla ylpeitä sijoituksestaan!

Järjestäjät olivat oivaltaneet, että kärkikympin on hyvä saada toistensa tekstit ennakkoon nähtäväksi. Vaikka itse tilaisuudessa ihmiset eivät paljoa kommentoineet julkisesti (aikakin loppui), ainakin he pystyivät seuraamaan tuomareiden kommentteja. Ja tilaisuuden jälkeen juttua näytti kyllä riittävän.

Tilaisuudessa tapasin muuten ensimmäistä kertaa Terhin, hassua kun on sähköpostin välityksellä tullut oltua tekemisissä, mutta koskaan aiemmin ei ollut nähnyt. Samoin Jänkälän Tomi eli Usvan kirjoituskisassa voittanut henkilö muuttui lihaksi. Live-tapaamiset ovat siis ehdottoman hyviä. Klaus Maunukselan kanssa olisin myös mielelläni jutellut, mutta hän ehti lähteä pois paikalta, ennen kuin ehdin juttelemaan.