Tänä viikonloppuna oli meillä pre- Usvan kesäleiri, kun talossa oli vieraana skriptonautteja, kirjoittajaryhmäläisiä (taannoin perustettu ryhmä, josta täällä blogissakin oli mainintaa). Oli erinomaista live-palautteenantoa ennakkoon laitetuista teksteistä, sekä romaaneista että novelleista. Toisten tekstien lukemisesta ja muiden kommenttien kuulemisesta oppii paljon. Tärkeää oli myös saada omasta tekstistä palautetta: minulla oli potilas nro 1 eli taannoin sopivaan lepotilaan saattelemani nuortenromaani. Sain paljon oleellisia kehitysehdotuksia, muutamia varmistuksia jo arvaamilleni ongelmakohdille (ja toisaalta onnistumisista tietoa) ja uusia ideoita. Tästä on hyvä jatkaa, ja tuottaa ehkä vielä 30 -50 liuskaa lisää tavaraa tekstiin kohtiin, jotka ovat turhan ohuita.
Innostuimme myös tekemään kirjoitusharjoituksen, sopiva bongattiin Natalie Goldbergin teoksesta Luova mieli. Otimme yleisen lausahduksen tai toteamuksen, ja kirjoitimme siihen konkreettisen jatkon, täsmennyksen tai sen inspiroimana havainnollistavan jatkon. Teksteistä tuli hyvin erilaisia, osasta valmiita novellien aihioita, osasta sellaisenaan jonkun tekstin osana käytettäviä tunnelman tai tilanteen syvennyksiä. Ja pari mainiota raapaleiksikin sopivia tekstejä.
Inspiroiva ja kannustava viikonloppu! Palauteryhmien perustamista ei voi muuta kuin suositella: meidänryhmämme toimii pääosin sähköpostin avulla (vapaamuotoisesti, jokainen lähettää tekstejä joihin tarvitsee palautetta omassa tahdissa), ja tällaiset palauteviikonloput ovat sitten erinomainen syväpalautteen ja keskinäisen jutustelun mahdollisuus.
Kiitos viimeisestä, oli tosi hauskaa! Menestystä potilas numero ykkösen kanssa!
Kiitos, kiitos, on vaikea pitää potilaasta käsiään erossa, vaikka kolmonen ja nelonen huutavat huomiota. On otettava energiasta ilo irti ja vain kirjoitettava, kirjoitettava…