Vaiheessa 7 piti syventää henkilöhahmoja, ja aloitin toki sen tekemisen, mutta kutina oli niin kova, että säntäsin samanaikaisesti tekemään kohtaa 8 eli tarkkaa juonirakennetta. Ideana on kirjata tapahtumat kronologisessa järjestyksessä ylös.
Tarinan aloitus näyttää nyt tältä:
luku 1: kylä ja tehtävän asetus
Lammaspaimen havainnoi, että lampaita kuolee outoon tautiin.
Paimen laskeutuu alas kylään ja havaitsee, että siellä vietetään hautajaisia. Noitia syytetään, samoin kaikkea mahdollista.
Paimenta karsastetaan, hänen omasta asemastaan saadaan vinkkejä
Tapaa rakastettunsa, joka on murheen murtamana, huomaa ettei se suhde tule koskaan toteutumaan
Kylän vanhin ottaa yhteyttä ja haluaa, että lammaspaimen matkustaa lähimpään kaupunkiin ja ottaa selvää, mitä kaupunki tietää ja voiko asialle tehdä jotakin.
Paimen suostuu, koska hänen oma elämänsä on sekaisin. Tuntee olonsa orvoksi.
luku 2: matka kaupunkin ja Ulpukka
Matkustaa saamallaan hevosella kohti kaupunkia. Näkee lisää merkkejä vitsauyksesta.
Leirinuotiolla näkee ensimmäisen kunnon vainajan, luulee tätä ensin eläväksi ihmiseksi. Vainaja on hämmentynyt
Tuho on laajempi kuin mitä paimen on kuvitellut, Väistää riehuvaa sotilasjoukkoa.
Näkee kolmantena matkapäivänä miesjoukon naisen kimpussa. Ottaa kirveen, joka on ainoa hänellä mukana oleva ase, ja hyökkää päätäpahkaa joukon kimppuun.
Saa miesjoukon hajotetuksi ja naisen pelastetuksi
Nainen esittäytyy Ulpukaksi, ja väittää ettei ollut missään pinteessä.
Nainen lähtee hänen mukaansa, haluaa hänkin kaupunkiin.
Yrittää kysellä naisen taustoista, mutta tämä on vähäsanainen. Kertoo omasta tehtävästään, Ulpukka vahvistaa ja kertoo omia näkemiään asioita.
luku 3: kaupungissa
Kaupungissa ihmiset elävät elämäänsä keskeytyksettä, ei vastaavaa paniikkia nähtävissä.
Pääsevät sisään ongelmitta.
Paimenella on kirje viskaalille, joten hänelle luvataan iltapäiväksi audienssi.
Torilla puhutaan vitsauksesta, mutta ei välitetä
Päättävät yöpyä, ottavat majatalosta huoneen, pidetään avioparina
Selkkaus: Ulpukka joutuu ongelmiin, epäillään noidaksi ja he pakenevat yön pimeyteen, piileksivät kujilla, kunnes saavat hevosensa vapaaksi
Kuollut sielu kertoo, että vastausta kannattaisi etsiä tuonelasta, joten Ulpukka ja paimen lähtevät etsimään tuonen virtaa, nin hullulta kuin se kuulostaakin.
luku 4: jokea etsimässä
Joen etsiminen on vaikeaa, sillä se voi käytännössä olla mikä tahansa joki, se ei ole paikka vaan tila
paimen joutuu kysymään neuvoa kuolleilta, ja sotkeutuu niiden toiveisiin.
yksi haluaa välittää viestin mökissä asuville sukulaisilleen, sitä yritetään, mutta suku on jo kuollut. Vainaja ei auta.
Toinen haluaa että hänen sielunsa lasketaan lepoon tietyillä yrteillä, Ulpukka hakee niitä maastosta
Kolmas takertuu ja vaatii saada päästä paimenen sisälle, jotta voisi hänen kehossaan tehdä asioita, se on liikaa paimenelle, joka meinaa murtua paineen alla
Ulpukka hätistää taioillaan vainajat pois paimenen kimpusta: nyt on selvää, että Ulpukka on noitanainen. Ulpukka neuvoo miten vainajat hätistellään oman kehon ulkopuolelle.
Ulpukka kertoo osan tarinastaan, vankeudestaan yms mutta välttelee vielä kuolemasta ja sodasta puhumusta
Lopulta yksi kyläläisistä,joka tuntee paimenen, neuvoo seuraamaan itseään joelle.
Näin siis tarinan on tarkoitus lähteä toimimaan. Kun koko kaari on mietitty jo loppuun saakka, niin ainakin tämän tarkemman rakenteen tekeminen on ollut helppoa. Samalla mietin yksityiskohtia paimenen persoonasta, ja annan niiden heijastua tarinan käänteisiin, esim. kuolleiden kanssa asioimista tulee tarinassa olemaan riittämiin.
Tässä alkaa olla jo sellainen olo, että tarinaa olisi pakko päästä kirjoittamaan.
