Kirjoita yhden sivun kuvaus jokaisesta päähenkilöstä ja puolen liuskan kuvaus muista tärkeistä henkilöistä. Henkilösynopsiksien tarkoitus on kertoa tapahtumien kulku kunkin henkilön näkökulmasta. Palaa takaisin edellisiin vaiheisiin ja muokkaa niitä.
Tämän vaiheen myötä henkilöhahmot syntyvät eloon ja alkavat muokata juonta eteenpäin. Vaskinaisen persoona toi tarinan loppupuolelle lisää jännitettä, kun hänen valtakuntansa uusi hallitsija haluaa kuolevaiset itselleen ja vaskinaisen kohtaloa selvitellään. Lisäksi lopussa paljastuu, mikä on vaskinaisen suuri salaisuus ja osuus koko vitsauksen aiheuttavaan tapahtumaketjuun. Se taas rakentui lautturin näkökulmaa kirjoitettaessa.
Ulpukasta tulee peinimuotoinen, mutta tärkeä tuki paimenelle: henkilö jonka osuus kasvaa tarinan aikana. Vähän suhteessa siihen, että myös paimen ymmärtää noitanaisen arvon vasta aivan lopussa.
Henkilöiden työstäminen oli helppo aloittaa ei suinkaan päähenkilöstä, vaan näistä muista oleellisista henkilöistä. Onkin vaikea sanoa, kuka on loppujen lopuksi päähenkilö, koska tarinan voisi kirjoittaa useammasta näkökulmasta tai vaikka kokonaan jonkun toisen silmien kautta. Olen selvästikin rakentanut varsinaisen synopsiksen paimenen näkökulmasta, koska paimenen henkilötarinaa rakentaessa huomasin sen käytännössä samaksi kuin sen synopsiksen. Lopetin sen kirjoittamisen kesken. Mitä luultavimmin paimenen hahmo syventyy tulevien vaiheiden aikana. Ja niin, näille henkilöille on oikeasti keksittävä nimet, ennen kuin nuppi hajoaa.
Varsinaisessa kässärissä lienee kuitenkin syytä keskittyä paimeneen, koska hän aloittaa matkan ja näkee koko laajan vitsauksen skaalan, ja koska hänen erikoisuutensa nähdä kuolleiden maailmaan toimii näppärästi osana tarinan muita aineksia.
En osaa vielä sanoa, pitäisikö tarina kirjoittaa kaikkitietävän kertojan näkökulmasta vai näkökulmatekniikalla minä-muodossa. Vanhat pohjalla olevat novellit ovat muistaakseni minä-muotoisia.
Edellisissä vaiheissa on korjattavaa, synopsikseen on lisättävä uusia, vastalöytyneitä detaljeja.