Vaiheessa viisi kirjoitetaan tarina jokaisen hahmon kannalta. Analysoin vaihetta kun olen postannut nämä hahmojen jorinat tänne nähtäväksi.
VASKINAINEN
Vaskinainen on ylpeä ja voimakas alisen maailman luomus, joka etsii luojaansa, mutta samaan aikaan rakastaa itseään enemmän kuin keitään muita. Hän pitää itseään täydellisenä olentona, älykkäämpänä kuin muut. Hänellä on rakastettu, sinisiipi, jonka kanssa hän kuitenkin riitaantuu. Alisessa maailmassa syntyy sota, jonka seurauksena monia alisen maailman asukkaita kuolee, ja vaskinainen ajetaan maan pinnalle. Hänen entinen rakastettunsa muuttuu katkeraksi, eikä halua nähdä häntä enää.
Tavalliset kyläläiset löytävät vaskisen, siivekkään olennon, ja vievät sen jumalolentona omaan kyläänsä. Kylän ahnas johtaja näkee vaskinaisessa keinon hyötyä. Hän katkaisuttaa olennon siiven kylän sepällä ja sulkee naisen taloon. Vaskinaisella on kaikki mahdollinen maallinen, ruokaa, juotavaa, rakastajia, mutta ei vapautta eikä pakoa omasta syyllisyydestä. Vaskinainen alistuu osaansa, koska hänellä ei ole paikkaa minne mennä, ja toisaalta hän haluaakin saada jonkinlaisen rangaistuksen. Hän ei ymmärrä omaa luontoaan. Kyläpäällikön pyynnöstä hän jakaa halukkaille ennustuksia eikä välitä, vaikka sillä rahastetaan.
Lammaspaimenen tulon myötä kaikki muuttuu. Paimen ja hänen seurassaan oleva Ulpukka huokuvat erilaisuutta, ja heidän kysymyksensä ovat jotakin muuta kuin tavallisten ihmisten murheet rakkaudesta, vauraudesta ja pitkästä elämästä. Paimen haluaa laannuttaa vitsauksen ja Ulpukka saada hiipuvat taikavoimansa takaisin. Vaskinainen näkee, kuinka syvästi Ulpukka on rakastunut, ja toisaalta sen, miten paimen ei huomaa toisen tunteita. Tilanne muistuttaa kipeästi hänen omaa tarinaansa. Vaskinainen antaa huonoja, valheellisia neuvoja, mutta yön pimeimpinä tunteina hän muuttaa mielensä, ja lähettää kuolleiden kautta viestin paimenelle. Hän ilmaisee olevansa vanki ja haluavansa vapautua.
Kyläpäällikkö on kahlinnut vaskinaisen itselleen kolmella keinolla: heikolla loitsulla, jonka Ulpukka murtaa helposti. Taloon täytyy murtautua ja lukko tiirikoida, ja lopuksi vaskinainen on vapautettava painavasta rautaisesta kahleesta, jolla hänet on kahlehdittu. Paimen löytää sopivan työkalun, jolla lukko saadaan murrettua, mutta he herättävät kyläläisiä ja joutuvat pakenemaan tummaan yöhön.
Vaskinainen osaa neuvoa kunnon neuvoilla, hän on lukenut kuolleiden tarinoita hänkin ja osaa kertoa, että vastaus on Tuonelassa. Niin he lähtevät vaskinaisen neuvomia labyrinttejä pitkin maan aliseen maailmaan, ja pyrkivät lautturin puheille uudestaan. Lautturi on edellisen vierailun myötä suuttunut, ja vesireittiä ei voi kulkea. Matkalla Tuonelan joelle he kulkevat ammoin unohdettujen valtakuntien ja autiomaan läpi synkässä pimeydessä, jota vain Ulpukan taikuus valaisee. He kohtaavat alisen vaarallisia olentoja, joita väistelevät ja vastaan taistelevat. Vaskinainen lähenee Ulpukan kanssa ja neuvoo tätä kertomaan ilmeisestä tunteistaan paimenelle ennen kuin on liian myöhäistä.
Vaskinainen ajautuu osin tahtomattaan mutta osin alitajuntansa ajamana entisen rakastettuna ja oman kotinsa maille. Eniten ongelmia aiheuttavatkin vaskinaisen entiset ystävät, alisen airuet, jotka eivät siedä kuolevaisia maillaan. Vaskinainen suojelee, mutta ei pysty estämään itsensä ja uusien ystäviensä vangiksi joutumista. Vaskinainen joutuu kohtaamaan katkeran rakastettunsa vielä kerran, nöyrtymään ja pyytämään anteeksi. He kuulevat, että vitsauksen takana on lautturi päätöksineen, sillä hän on surunsa murtamana antanut katkeruudelleen vallan, ja kieltäytynyt auttamasta tavallisia kuolevaisia.
Vaskinainen keskustelee entisen rakkaansa kanssa ja saa paimenen ja Ulpukan vapautetuksi, ja yhdessä kolmikko matkaa kohti lautturin majaa. Perillä käydään neuvottelu lautturin kanssa. Paimen tarjoaa itsensä uhriksi lautturille, mutta vaskinainen päätyy heittäytymään lautturin taian eteen niin että hänestä tulee lautturin morsian. Suuri salaisuus, mitä kukaan ei ole tiennyt ennen, on vaskinaisen vanha teko: hän on se joka riisti kuolevaisen rakastetun lautturilta, ja vaikka teko olikin hänen velvollisuutensa, ei hänen olisi tarvinnut sitä tehdä.
