Jyväskylän scifiseura 42 järjesti maanantaina kirjallisen illan, jossa oli vieraana perulais-suomalainen kirjailija Tanya Tynjälä. Hän kertoi omista teoksistaan ja ylipäänsä Latinalaisen Amerikan scifin julkaisutilanteesta. Tynjälälle leimaa-antavinta kirjailijana oli unien hyödyntäminen tekstien taustalla. Hän kertoi näkevänsä paljon unia, ja unikama oli niin uniikkia, että ne muotoutuivat usein tarinoiksi.
Täällä Suomessa tulee ajatelleeksi, että meidän spefimme on erityisen uniikkia ja omaleimaista. Niinhän se tietenkin onkin, mutta ei pidä mennä arvioimaan muita maita yhtenä klönttinä. Mielenkiintoista Tynjälän kertomassa oli mm. se, ettei samoja kirjoja julkaista automaattisesti kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa, vaikka monissa maissa espanja onkin virallinen kieli, ja sille ei olisi kielen suhteen esteitä. Eri mailla on myös spefissä omaleimaiset painotukset: Meksikossa cyberpunk on kova sana (Yhdysvallat lähellä), Boliviassa scifiä ei oikeastaan ole, koska maasta puuttuu muutenkin “science” (kärjistys, mutta miettikää millaista scifimme oli 1950-luvulla), sitten oli jokin maa (Kolumbia?) jossa Garcia Marquesin vaikutus on niin suuri, että maaginen realismi on valtavirtaa ja muu spefi, jos realismikaan, ei oikein saa tilaa (jos arki on todella ankeaa, niin maaginen realismi voi tarjota siihen uusia ulottuvuuksia.)
Hyvä ilta, tällaisia pitäisi olla ehdottomasti lisää!
