Viimeiset kisahetket menossa

Usvan kirjoituskilpailu “Tuli, maa, ilma, vesi”  umpeutuu 31.1 klo 24.00 elikäs keskiyöllä. Huominen vuorokausi siis vielä aikaa laittaa sähköinen teksti tulemaan. Etanapostitse otetaan vastaan kaikki 31.1 leimalla varustetut lähetykset, eli siis jos joku pääsee käsiksi asiamiespostiin niin huomennakin lähetetyt  kelpaavat mukaan. Lopullinen osallistujamäärä selvinnee siis tiistaina.

Lumen kevät ja yhteiskirjoittamisesta

Petri Laineen ja minun kirjoittama yhteisnovelli Lumen kevät on ilmestynyt uusimmassa Portissa (4/2008). Tarina kertoo jäistä planeettaa tutkivista geologeista ja arkeologeista. Päähenkilö Faya selvittää kollegansa kuolemaa ja yrittää jäsentää sisällään kalvavia epäilyksiä. Portissa tekstiä oli luonnehdittu planeettascifiksi. Portin palkintojenjakotilaisuudessa myös mainittiin, että novellimme on vuoden 2008 voittajista scifistisin.

Yhteiskirjoittamisestä on minulta usein kysytty, että kuinka sitä on mahdollista tehdä, eikö tule riitaa ja kuinka käytännön kirjoittaminen sujuu. Minulla on kokemusta yhteiskirjoittamisesta Eijan ja Peten kanssa, ja molemmista on samanlainen tuntuma: yhteiskirjoittaessa ideat sinkoilevat ja itse työstövaihe on nopeaa ja innostavaa. Harvemmin tulee käytettyä vuoronäkökulmatekniikkaa, vaan yleensä tekstiä editoidaan vuorovedoin niin kuin se olisi täysin omaa, eli poistaa ja lisätä saa omalla vuorollaan kuten haluaa.

Perusedellytys homman toimimiseen on se, että löytyy sopiva työpari. Kaikkien kanssa juttu ei sujuisi. Molemmilla täytyy olla samankaltainen näkemys hyvästä kaunokirjallisuudesta, ja persoonien täytyy olla joustavia ja hyviä sietämään toisen kirjoittajan konkreettista kritiikkiä, sitä kun hyvänä pidetty kohta tai kohtaus deletoituukin yhtäkkiä pois.

Tässä pieni näytepala novellin alusta.

Isälläni oli tapana sanoa, että on tarinoita, jotka kannattaa unohtaa. Sellaisia, jotka syystäkin tukahdutetaan niin, ettei henkäystäkään jää jäljelle. Hän tarkoitti sillä perheemme moninaisia suhteita ja salaisuuksia, mutta tuskin tätä kaukaista planeettaa, joka pyrki poistamaan minut historian sivuilta. Vaakasuoraan voimalla syöksyvä lumi kasautui kuoreksi suojalaseilleni ja viidenkymmenen asteen kylmäsäteily pommitti minua niin voimallisesti, että pelkäsin hengityslaitteen letkujen murtuvan.

Dahn oli kuollut.

Jostain syystä hän oli laukaissut hälytyksen. Olin keskeyttänyt työni ja lähtenyt tarkistamaan tilannetta. Mies oli maannut tutkimushuoneen lattialla kuin olisi nukkunut, täysin eheänä, ilman jälkiä väkivallasta. Sillä hetkellä kaikki sähköt tunnelikompleksissa olivat katkenneet. En osaa sanoa mitä seuraavaksi tapahtui, sillä en ajatellut enää järkevästi. Näin jotain. Peräännyin. Pakenin.

Käännyin katsomaan taakseni. Vaikka oli keskipäivä, ohjuksina sinkoava lumi hämärsi maiseman. En pitänyt tätä jäistä planeettaa kuolleena. Lumi itsessään hengitti. Se piiskasi armottomasti, sitten yllättäen laantui ja hyväili pehmeillä hiutaleillaan kasvoja. Se lämmitti pakkaselle altistuneita jäseniä ja peitti näkyvyyden sokeuttavalta auringolta, mutta luottaa siihen ei voinut. Ei koskaan.

Minun oli helppo kuvitella, että lumi reagoi kaikkeen mitä tein, vaikka se tyytyi pysyttelemään taustalla ja tarkkailemaan ja oppimaan. Tai sitten olin kuvitellut kaiken. Ehkä kuvittelin myös hahmon, joka seurasi minua lumituiskun keskellä kuin valkoinen varjo.

— katkelma novellista Lumen kevät, Petri Laine & Anne Leinonen, Portti 4/2008

Kirjamaan kuvauksissa

YLEn Kirjamaan tiimi on ollut tällä viikolla tekemässä kuvauksia Mikkelissä, ja Mikkelin Kirjoittajat olivat tänään Kenkäveron vanhassa pappilassa kuvattavana. Puitteet olivat reilusti hienommat kuin normikokouksissamme – Kenkävero olisi muuten hieno kokoontumispaikka, mutta se on syrjässä suhteessa keskustassa asuviin, ei-autoileviin jäseniin. Tavallisestihan tapaamme Valokuvakeskuksessa torin laidalla, mutta tila on aika pelkistetty ja sen akustiikka on huono, joten sitä emme voineet edes harkita käytettäväksi kuvauksissa.

Kuvauksien tiimoilta oli viestitelty jo useampia kertoja tuottajan kanssa ja tarkoituksena oli kuvata yhdistyksemme toimintaa. Jäsenistämme Kaisa ja Merja kertoivat lempikirjoistaan ja minulta kyseltiin yhdistyksen toiminnasta. Sitten istuimme joukolla keskustelemaan Marja-Leenan kolmiliuskaisesta novellista. Vaikka palautetilanne oli sisällöltään etukäteen suunniteltu, meni keskustelu rennosti jutustellessa, ilman paperimaisuutta.

Oli mielenkiintoista päästä katsomaan kuvausryhmän toimintaa läheltä. Kaikki sujui mallikkaasti, ohjeet olivat selkeät, jokaisella tiimin jäsenellä oli selkeä paikkansa. Anna Tuloston olen tavannut kerran aikaisemmin, nimittäin palkintojenjakotilaisuudessa, jossa minut ja Eija julkistettiin WSOY:n nuortenkirjakilpailun voittajiksi. Anna oli kilpailun raadissa. Riku Korhonen on taas kasvotuttu Turun kirjamessuilta, mutta en ollut aiemmin jutellut hänen kanssaan. Nyt on taas tietoisuus suomalaisesta kirjailijakentästä laajentunut!

Hienoa, että ohjelma otti yhdeksin aiheekseen kirjoittajayhdistyksen toiminnan. Ruohonjuuritason toiminta ei voi saada liikaa huomiota!

Portin bu-lista

Joskus pitää siivota ja sitten löytää kadonneita papereita, kuten Portin kirjoituskilpailun lehdistötiedotteen.

Siksipä tässä nyt Portin bu-lista, eli loppukilpailussa mukana olleet nimimerkit:

Aki72pix, Ceikku-äyriäinen, Dacapo, EdgeLight[1999], Hlavur Niflheimur, Instant karma, Juksahkka, Kaamea Capeluche, Katariina Vaara, Kirou, Koopa, Malkovits, Max Oscar, Mf, Metsinkäinen, Mikael A, Molly Pink, mr Strachan, P. Ruusunen, Ruokosillanpään emäntä, Rusakko-rusakko, Susan Q, Tresum, Vihertyvä käki.

Bu-listalle pääseminen on kova juttu. Kuten monesti on ollut puhetta, tietyn rajan ylittämisen jälkeen kunniamaininnan saamisessa on kysymys enemmän kisan ja tuomariston painotuksista & mieltymyksistä ja kisan uusta annista kuin tekstin mitattavista ansioista (jotka ovat suhteellisia).

Ja nyt omaan pussiin mainostamista: Jos jollakulla on bu-teksti, jolle ei ole sijoituspaikkaa, sitä voi aina tarjota Usvaan. Julkaisua harkitaan vakavasti.

Kotimaisen scifin ja fantasian starttipaketti

Olin eilen (tai itse asiassa toissapäivänä) Jyväskylän scifiseura 42:n mafiavieraana keskustelemassa kotimaisesta scifistä ja fantasiasta. Aika usein voi käydä niin, että kun löytää ulkomaalaisen scifin/fantasian ja alkaa lukea kirjoja englanniksi, ei kotimainen kirjallisuus tartukaan kirjastosta tai kirjakaupoista hyppysiin. Suomessa kuitenkin julkaistaan korkeatasoista spekulatiivista kirjallisuutta, palkittua ja arvostettua.

Minulle 2000-luvun kirjailijat ja heidän tuotantonsa ovat kaikista tutumpia, osin siksi että omat aikalaiset ovat henkilökohtaisesti tuttuja erilaisista tapahtumista. Toisaalta juuri 2000-luvulla kotimainen scifi ja fantasia ovat aloittaneet uuden nousun, sillä moni luettelon kirjailijoista on kirjailijoina debytoinut aivan äskettäin. Scifi ja fantasia valuvat hyvää vauhtia marginaaligenrestä valtavirran työkalupakkiin, ilmestyy hankalasti luokiteltavia ja määriteltäviä teoksia. Silti löytyy oma paikkansa myös teoksille, joilla on selkeä lokeronsa.

Tässä kirjalista mafiassa esitellyistä teoksista. Lista ei ole tyhjentävä ja taatusti kaikkea oleellista puuttuu, mutta sitä voi käyttää aloituspakettina, jos haluaa nähdä millaista scifiä, fantasiaa ja siihen liittyvää Suomessa kirjoitetaan juuri nyt. Kirja on suunnattu aikuislukijaa silmällä pitäen, joten olen jättänyt melkoisen joukon kotimaisia nuortenkirjoja huomioimatta.

Kirjat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Finlandia-voittaja, ehdottomasti lukulistalle)
Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita (kauhua, scifiä, rajapintanovelleja, )
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (ekologista scifiä, ilmastonmuutos)
Petri Laine: Taivaan kaikki värit (scifinovelleja: tulevaisuuskuvia, ihminen vieraan edessä)
Tero Niemi ja Anne Salminen: Nimbus ja tähdet (klassisessa scifi-hengessä kirjoitettuja tarinoita avaruudessa matkustavasta Nimbuksesta)
Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu (film noiria, dekkaria, scifiä, fantasiaa, kauhua samassa paketissa, runsas!)
Pasi Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha (novelleja, muutama aivan uusi, osin samoja kuin Missä junat kääntyvät –kokoelmassa, mutta uudelleenkirjoitettuja. Nyrjäyttävät todellisuutta)
Pasi Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (vaikeasti määriteltävä teos, reaalifantasiaa, mysteeritarina)
Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas (dystopia, allegoria)
Maarit Verronen: Poikkeustila (Tiukkaa Suomi-tulevaisuuskuvaa)
Anu Holopainen: Molemmin jaloin (nuortenscifiä, tulevaisuuden vanhemmuus on hieman toisenlaista…)
J. Pekka Mäkelä: 391 (aikamatkustustarina)

J. Pekka Mäkelä: Alshain (avaruusscifiä)
J. Pekka Mäkelä: Nedut (neandertalit palaavat takaisin Maahan…)
Juha-Pekka Koskinen: Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään (novelleja)

Fantasiaa aikuiseen makuun:
Helena Waris: Uniin piirretty polku (ilmestyy keväällä 2009) Suomi noin vuonna 1000.
Pekka Halonen: Peuraheimo (ihmiskunnan aamunkoitto, aika ennen ajanlaskun alkua, kolmen noidan tarina) Päivi Honkapää: Viides tuuli (palkittu fantasiateos)
Sari Peltoniemi: Ainakin tuhat laivaa (novelleja, osa fantastisia, osa reaalimaailmasta ponnistavia)

Boris Hurttaa kannattaa myös aina lukea, kun käsiinsä saa. Ei siis kuitenkaan itse Hurttaa vaan Hurtan kirjoja. Hurtan kaltaista vanhan ajan tunnelmien luojaa ei taida toista löytyä.

ja vielä:
Anne Leinonen: Valkeita lankoja. Tarinoita toisista todellisuuksista (no mainostetaan nyt omaakin!)

Hannu Rajaniemen nimi kannattaa laittaa muistiin vastaisuuden varalle.

Listaa saa täydentää teoksilla, joita suosittelisitte kotimaiseen scifiin ja fantasiaan tutustuvalle lukijalle.

Keikkaa pukkaa Jyväskylässä

Olen nyt keskiviikkona eli 21.1 Jyväskylässä Scifiseura 42:n vieraana puhumassa fantasia- ja scifikirjallisuudesta, kotimaisesta sellaisesta. Tapaaminen on ravintola Sohvissa klo 18 alkaen. Tilaisuus on osastoa  tervetuloa kaikki halukkaat mukaan. Jutustellaan mukavia ja katsellaan joitakin vuoden 2000 jälkeen ilmestyneitä teoksia. Kirjahyllystä löytyi mukavia tapauksia.

Tekstejä tulee kisaan – vielä ehtii

Puhkuu innostusta hän. Usvan kirjoituskilpailuun on alkanut tipahdella kisatekstejä. Suurin osa on tullut sähköpostitse, mutta muutama on matkannut Itellan välityksellä. Olen siirtänyt novellien nimitietoja exceliin vähä kerrassaan, tilastotiedot osallistujien määrästä ja sivumäärästä valmistuu siis melko pian deadlinen mentyä. Dedishän oli 31.1, joten vielä ehtii osallistua. En ole lukenut novelleja vielä, kasaan ne vain yhteen kansioon ja tallennan novellin nimellä. Yritän aktiivisesti unohtaa, kuka on lähettänyt mitäkin, ja se näyttää olevan yllättävän helppoa. Tekstien nimet eivät jää mieleen, jos ei lue itse tekstejä. Suosituin elementtikin näyttää löytyvän, mutta sen olemusta en vielä kerro.

Usvan lumileiri tulossa

On pyydetty järjestämään Usvan lumileiri, ja toki semmoinen saadaan kehiin, jos tulijoita kerran on tulossa! Luvassa olisi siis keskustelua kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, elokuvia, hyviä tyyppejä ja spekulatiivisin höystein. Ateljeekritiikkiä halukkaille. Mahdollisuus vetäytyä kirjoittamaan tai mietiskelemään. Tarkempi teemakin voidaan kehittää – tosin ulkona nuotiolla kokoontuminen on jo itsessään elämys. Leffoja olen jo varannutkin katsottavaksi, lyhäreitä. Yritin tässä taannoin myös metsästää ruotsalaista scifileffaa Kesän 12 kuukautta, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu DVD-muodossa, jokin tekijänoikeuskähmintä syynä. Satuin vahingossa näkemään sen joskus 1988 tai 1989, kun se telkkarissa näytettiin. Olin vaikuttunut. Oletan että se on edelleen hyvä, ja haluaisin nähdä sen uudestaan. Mutta hyviä leffoja kyllä löytyy muitakin…

Ainoa oleellinen aukioleva asia on ajankohta. Räknäilin ja ilmeisesti maaliskuun puoliväli, about, olisi semmoinen, ettei silloin ole mitään ihmeellisiä tapahtumia muualla. Vai onko? Esim. 14-15.3 kuulostaa sopivan pyöreältä. Mutta en ole vielä lyönyt päivää lukkoon, saapi siis varoittaa jos silloin on jotakin muuta päällekkäistä.

Yöpymään meille mahtuu näin talviaikaan se kymmenkunta vierasta.

Kehitysideoita kaivataan

Usva on uudistumassa julkaisusivuston suhteen, mutta myös sisällön kanssa olen tuuminut, miten lehteä voisi kehittää eteenpäin. Vuoden ensimmäinen numero tulee olemaan teematon numero, vuoden toinen esittelee kirjoituskilpailun parhaimmiston. Kolmannen teemana on “rikos tulevaisuudessa”  ja nelosesta en osaa vielä sanoa muuta kuin että vuoden lopussa ilmestyy spefistinen joulutarinalehti. Onko se vuoden neljäs vai viides numero, jää nähtäväksi (riippuu pitkälti siitä, millaista novellisatoa haaviin tarttuu).

Mutta arvon lukijat, millaisia muunlaisia sisältöjä haluaisitte lehdessä nähdä kuin jo vakioksi muodostuneita novelleja? Kaiveleeko mieltänne jokin asia, josta haluaisitte lukea lisää? Haastatteluja? Kyselyraportteja? Esseitä? Kolumneja? Vai onko nykyinen linja hyvä?

Uudenlaiset sisällöt tulevat kysymykseen erityisesti siksi, että blogimuotoisuus tukisi myös vain blogiin tehtyjen juttujen tekemistä, myös suoraan vierailevien kirjoittajien osallistumisen. Yksi uusi artikkeliformaatti on tekeillä, kirjoittajaviesti, jossa esitellään kirjoittajia ja heidän novellejaan.

Palautetta siis kaivataan!

Miten kilpailun teemaa pitäisi käsitellä?

Usvan kirjoituskilpailun deadlineen on noin kuukausi aikaa, eli vielä ehtii kirjoittamaan.

Teeman suhteen on tullut kysymyksiä:  mitä tämä tämmöinen melkoisen abstrakti teema tarkoittaa, ja millainen novelli pitäisi kirjoittaa, jotta se olisi teeman mukainen. Jos joku epäröi uskaltaisiko osallistua niin tässä muutama hajatelma:

Kaikkia elementtejä ei tarvitse käyttää, voi keskittyä yhteen. Voi toisaalta soveltaa jollakin tavalla kaikkia. Elementit voivat olla oleellinen osa juonta,  miljöötä tai esimerkiksi symboleja, motiiveja. Ne voivat olla konkreettisia tai abstrakteja asioita tarinassa. Kannattaa googlettaa, mitä näillä neljällä elementille saa netistä irti. Jo alkaa löytyä mytologiaa ja jopa musiikkia, joka aiheeseen liittyy – niiden pohjalta saattaa lähteä tarina kehkeytymään! Jos ei muu auta, niin tajunnanvirtatekniikka voi auttaa: istu alas vartiksi ja kirjoita paperille tai tiedostoon kaikki mahdollinen, mitä mieleen tulee vaikka sanasta “tuli”. Sieltä taatusti löytyy jotakin, joka voisi muuntua tarinaksi, ja sitten kun vielä saa tarinaan spekulatiivisen ulottuvuuden …niin siitä se lähtee.

Luottakaa itseenne ja yllättäkää tuomaristo, vain oma mielikuvitus on kattona! Uskon, että kirjoittajat keksivät omintakeisia asioita ja yhdistelmiä, rohkeasti vain kirjoittamaan.

Hiljenevä keskustelu

Keskustelu kärsii. Vuoden viimeinen Hesari sisälsi ikävän ilmoituksen: lehden aukeaman kokoinen yleisönosasto supistettiin yhteen sivuun. Kirjeet toivotaan tiiviinä ja sutjakkaina, kiitos. Ei rönsyilyä.

Yleisönosasto on ollut Hesarin mielenkiintoisin osio. Se tulee aina luetuksi läpi, jos lehti muuten jäisi kokonaan katsomatta. Ihmisten mielipiteet (ja toimituksen läpi laskemat, toimitettuahan sekin on) keskustelunavaukset ovat olleet mielenkiintoisia. Mutta nyt siis mennään supistunein resurssein. Kiiltomadonkin keskustelumahdollisuus on nyt poistettu. Ei sen puoleen, että keskustelu siellä mitenkään erityisen monipuolista olisi viime aikoina ollut: muutama ikispämmääjä typotti sinne sielunrepeämänsä säännöllisin väliajoin. Mutta purkautumiskanava sekin, ja jotkut ketjut olivat oikeasti mielenkiintoisia.

Että keskustelu sitten jatkuu yksittäisissä blogeissa, jos jatkuu. Tai jos yleisö ne blogit löytää. Netinkäyttö kun muutenkin tuntuu kapenevan ja muuttuvan muutaman sivun tuijottamiseksi. Sen estämiseksi olen alkanut käyttää Stumbleuponia, joka arpoo muiden käyttäjien diggaamia www-sivuja oman profiilini mukaisesti. Sitä kautta on tullut jo vastaan hienoja ilmaisia taustakuvia, kirjoitusharjoituksia ja psykologisia testejä. Ihan kivaa ajanvietettä, jos ei muuta. Parempaakuin ihmetellä hiljaisia foorumeja.

(Innostuin kirjoittamaan aiheesta MG Soikkelin heitettyä Netticolosseumiin aiheesta haasteen). Kirjallisuuskeskustelua kaipaavien kannattaakin suosia vielä pystyssä olevia foorumeita, Netticolosseumia, Risinghadowia, Paperiarkkia, Babeknabelia.)