Syksyn kaamosaika on hiljaista aikaa

Hiljaisuus tarkoittaa sitä, että ollaan työn touhussa. Ainakin täällä päin. Päivät kuluvat Juniorin kanssa normaalia arkea pyörittäen. Herätys noin klo 8.30. Puuro, kahvia, netti päälle, sähköposti ja lehtien uutiset. Sitten Juniori nukkuu ja minäkin, jos tuntuu siltä. Sitten, noin 11-12 joko autoilemaan tai vaunuajelulle. Mummolassa käyntiä, kaupassa ja kirjastossa piipahtamista. Ruuanlaittoa, kahvia. Iltaisin huonoa televisio-ohjelmaa (joskus jotakin hyvääkin), Juniorin kuukahdettua klo 22-23 on 1-2 tuntia jotakin omaa luovaa tai laiskottelua tai unta, sillä on taas kaamosaika ja väsyttää vietävästi.

Blogini lienee nyt jonkin aikaa hiljaisemmalla liekillä, koska tuntuu että on menossa syksyn suvantovaihe: mitään ihmeellistä ei tapahdu millään suunnalla eikä oikein ole raportoitavaa. Ajatuksia kyllä pörisee pääkopassa, mutta ne liittyvät juttuihin, joiden raportointi tässä kirjoittamis/toimittamisblogissa ei ole mielekästä.

Jotain omia julkaisu-uutisia sentään. Uusimmassa Portissa on novellini Kutsuvat sitä kuolemaksi. joka sai alkunsa joskus vuonna 1993 tms. Jotkut novellit ovat ikuisuusprojekteja.

Usvan seuraavan numeron taiton aloitan nyt viikonloppuna ja ensi vuoden ekan tekstejä on jo toisella kierroksella, siis tekijöillä editoitavana. Hiljaa hyvä tulee (vai onko se hiljaa hyvää tulee), sanoo vanha sananlasku.

EDIT: Kyllä sentään tapahtuu, puhuin potaskaa. Tero Ykspetäjä ja Jukka Halme ovat vierailijoina Jeff Vandermeerin blogissa, ja tekevät hyvää työtä suomalaisen fandomin ja spefin mainostamiseksi.