Arkea

Pukannut miellyttävää kiirettä. Kotiäidin hommat rytmittävät muuta tekemistä pienin jaksoihin. Vauva nukkuu toistaiseksi melko paljon (tai lojuu sylissä) ja aikaa on tehdä asioita – ei tosin ihan kaikkea samaa mitä ennen. Lukea ehtii, sillä vaikka sylissä lojuva lämpöpatteri vie toisen käden, silmät jäävät vapaiksi. Työn alla on ollut Usvan novelleja (oikolukua, valintaprosessia) sekä pari kirja-arvostelua, myös kommentoitavana olleita käsikirjoituksia jonossa useampia. Lisäksi olen katsonut epäilyttävän paljon televisiota,  kuunnellut musiikkia (iiwanajulmaa, Staminaa, Korpiklaania) ja imenyt inspistä novelleihin. Ja kuunnellut Ylen ykköstä, kun Radio Rockin soittolistat alkoivat kolmen kuukauden kuuntelun jälkeen kiristää nuppia. Ylen ykköseltä tulee keskusteluohjelmia, josta olen bongaillut ideoita ja sisältöjä kirjaprojekteihini. Puhelimessakin ehtii olemaan, kun tuuppii vaunuja kohti postilaatikkoa. *

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle verrattuna kevääseen, mutta sitäkin ehtii tehdä, ainakin oikolukea toukokuun tekstimassoja. Ja uuden tekstin takominen keskittyneesti silloin kun pystyy on tehokasta, tai siltä ainakin tuntuu. Eihän sitä tarvitse kirjoittaa kuin liuskan päivässä, niin vuodessa on romaani kasassa. Jos jää päivä väliin niin kirjoittaa seuraavana kaksi liuskaa. Yhteisprojektit motivoivat tosin parempiinkin suorituksiin, veikkaan ma.

Tuntuu että aivot ovat luovasti vapaana, kun ei ole työkuvioita mietittävänä. On ollut lupa sanoa ei. Sähköpostiini vastailen välillä hitaanpuoleisesti, joten jos jokin asia on kesken ja kiireellinen, kannattaa nykiä.

Jos lieveilmiöitä täytyy tunnustaa, niin television tyhmätkin ohjelmat saattavat jämähdyttää ruudun ääreen ja huushollissa on helvetinmoinen sotku. Erinäisiä asioita on jäänyt liedelle kiehumaan luvattoman pitkäksi aikaa. Muisti pätkii. Mutta eiköhän se siitä palanne joskus.

* Tällä hetkellä en pysty vastaamaan sisätiloissa puhelimeen, koska meillä ei ole koskaan liittymien kentät riittäneet käytännössä mihinkään, ja nyt en lapsenhoidon vuoksi voi mennä aina ulos puhumaan. Asiaan on tulossa parannus lähiaikoina, sillä ostin signaalia vahvistavan antennin.