Tänään tuli postissa viime vuoden kirjojen myyntitilitys. Heittäydyin niin rikkaaksi, että ajaa tohotin saman tien huoltoasemalle ja tankkasin auton täyteen löpöä! Lasku oli itse asiassa isompi kuin mitä tuo myyntitilitys vuodelta 2007, eli törsäilyksihän tuo meni. No, tietenkin olen saanut ennakkoa viime vuonna ilmestyneestä kirjasta, eli totuus ei ole ihan yhtä katala, mutta silti 
Jos tämä ei olisi jo tuttua, niin itkuksi menisi. Nyt voi vain iloita, että kirjat jatkavat elämäänsä myynnistä tai sen vähyydestä huolimatta. Juuri tuli ilmoitus Kiiltomatoon, että ensi syksynä olen Kirjakantissa Eijan kanssa puhumassa Devoted Soulsista. Lisäksi kesäkuussa ilmestyy Gloriassa kuukauden novellina Shh shh, ne sanoivat. Joskus tämän vuoden aikana, en nyt muista milloin, ilmestyy myös vironnos Scarabeus-kustannuksen kokoelmassa novelleista Toisinkainen ja Shh shh, ne sanoivat . Kokoelmassa on muuten muitakin tuttuja kotimaisia nimiä mukana.
Toisaalta kirjamyynnissä on osin kyse siitäkin, että kirjan myynti voi olla tasaista useamman vuoden ajan.
Mutta mitä tuosta – tästähän Porvoossa puhuimme, että ei Suomessa käytännössä eletä kirjamyynnillä, vaan kirjailijuus on kokoelma kaikenlaisia töitä. Kukin kirjailija rakentaa omannäköisensä työskentelypaketin ja ansaintalogiikan. Minulla se on tarkoittanut tähän saakka sitä, että minulla on päivätyö, ja kirjailijan tulot ovat sivutuloja. Asia voi tietenkin joskus muuttua, mikään ei ole kiveen hakattua. Ja mikäs sen mukavampaa.
Sitähän se – itse kaksi pienipainoksista tietokirjaa kirjoittaneena joudun kovasti pohtimaan, mistä elantoni kerään (tällä hetkellä ratkaisu on helppo: kotihoidontuki ja vaimon palkka).
Onneksi sentään sain palkkioni kokonaisuudessaan ennakkoon, niin ei tarvitse odotella pennosiaan jälkikäteen – nyt olisin varmaan saanut ensimmäisen kirjani myyntitilityksiä ja toisen kirjan palkkioita saisi odotella ensi vuoteen.
Toivoisihan sitä oikeasti hyville kirjoittajille mahdollisuuksia myös taloudelliseen menestykseen, mutta ei se Suomen markkinoilla taida olla käytännössä mahdollista – tai no, voittihan Sinisalokin jo Finlandian, joten ehkä se siitä…
Sekatyöläisyys on hienoa, vaikka ajoittain raskasta! Itsekin ajattelin opettamisen pitää hengenpitiminä, myi kirja mitä myi, tuli apurahaa taiko ei.
Siinä säilyy myös kosketus todellisuuteen. Ilman Muita Töitä sulkeutuisin luultavasti työhuoneeseen, polttelisin epookkiasussa vesipiippua ja uneksisin aavikon hiekan hautaamista temppeleistä. Niinkin kuulemma voi käydä…
Skarabeuksen kirja tulee, ellen aivan vikaan muista, elokuussa.
Voi ajatella, että kirjoittamistyö, joka ei perustu rahan hillittömään tienaamiseen, on myös tekstien laadun kannalta hyvä asia: olisi toisaalta aika kamalaa kirjoittaa novelleja pitkiksi siksi, että niistä saa siten enemmän rahaa jossakin julkaisussa. Vain asialleen omistautuneet viitsivät kirjoittaa ja siten tienata toimeentuloaan, olisi paljon helpompiakin keinoja ansaita leipä (Sähkö-, LVI-, metallityöläisille, muurareille jne kädentaitajille maksetaan hieman toisin, ja kysyntää on).
niinpä. bensan ja ruoan hinnat nousevat ja tekijänpalkkioiden ostovoima putoaa entisestään. hm, onkohan kirjailijaliitto huomioinut tämän laskelmissaan?
kirjoittajien kanssa tulee aina puhuttua rahasta, mistähän sekin johtuu? Tanssijat puhuvat myös aina rahasta.
Hehku, hyvä huomio, että tulee puhuttua rahasta: varmaan siksi että joukossa on niin paljon niitä, jotka elättävät itseään kirjoittamisella, ja myös niitä, jotka ajattelevat elättävänsä itsensä kirjoittamisella.
Itse olen ottanut tavakseni puhua suoraan kirjankustantamisen talousreaaliteeteistä, kun pitämilläni kirjoituskursseilla on tullut vastaan niin monta tapausta, jotka yhdistävät mielessään kirjailijuuteen suuret tulot. Jos he haluavat kirjailijan ammattiin taloussyistä, niin aika huteralla pohjalla on koko touhu, IMHO.