Olen Porvoossa lauantaina, tässä tapahtuman tiedote:
“Kirjailijat Anne Leinonen ja Jouko Sirola keskustelevat Särö-akatemian yleisötilaisuudessa kirjailijan rutiineista ja työtavoista. Sirola esimerkiksi kertoo syitä siihen, miksi hän on valinnut duunarin työajat. Kirjailijat pohtivat myös aineiston hankintaan, hauduttamiseen ja työstöön liittyviä kysymyksiä. Entä miksi jokin tietty idea alkaa kiehtoa niin paljon että sen toteuttaa, vaikka ideoita on vihkot täynnä?
Porvoon kansalaisopistossa (Mannerheiminkatu 3) lauantaina 17.5. klo 12.30-13.30 järjestettävään tilaisuuteen on vapaa pääsy. Yhteistyössä ovat mukana Itä-Uudenmaan liitto, Polte ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.”
Luvassa taatusti mielenkiintoinen keskustelu, veikkaan että minulla ja Joukolla on keskenään hyvin erilaiset taustat ja työtavat. Oikeita tapoja toimia on niin monta kuin kirjoittajaakin, mutta joskus umpikujaan joutuessaan on hyvä kuulla, miten muut tekevät, josko sitten itse löytäisi jonkun uuden jipon. Olen esim. itse suositellut joillekin lukkoon menneille kirjoittajille aamusivujen kirjoittamista (puoli tuntia ihan mitä tahansa tajunnanvirtaa paperille ja sitten vasta varsinaiseen hommaan). En ole aamusivuja itse kokeillut, aamusivuja lienee se kun aukaisen tietokoneen, luen sähköpostin ja vastaan unisella tajunnanvirralla sähköposteihin…
Parhaillaan minulla on menossa toistaiseksi lisääntyneen vapaa-ajan vuoksi hyvin työteliäs kausi. Blogihiljaisuus on merkki siitä, että olen lukenut neljä käsikirjoitusta ja kirjoittanut niistä palautteet, sekä editoinut Liisa Rantalaihon kanssa Usvan satuja. Nyt on sitten kommenttivuorossa kaksi useamman novellin rypästä ja samaan aikaan vielä neljä omaa tekstiä (tietoa ja kaunokirjallisuutta) työstön alla. Tämä kertookin oikeastaan minun työtavoistani: samanaikaisia hommia on oltava runsaasti, jotta vire kestää päällä.
Jos minulla olisi kaikki maailman aika käytössä jonkun oman tekstin työstämiseen, en saisi mitään aikaan. Koettu on sekin.
