Tapasin eilen kirjailija Viivi Hyvösen, teen näet Tähtivaeltajaan haastattelua hänestä, uudenuutukaisen Apina ja Uusikuu -romaanin tiimoilta. Teos on ehdottomasti tämän kevään tapaus. Mainitsin sen jo vanhassa blogissani, kun listasin uutuuskirjoja. Teos on runsas, barokkinen, ja kyllä, voi siitä kutsua uuskummaksi, ja kirjailijan asennetta voi kutsua reaalifantastikseksi. Vaikka haastattelun aikana kyllä tuli ilmi sekin, että tekijä ei päätään millään määritelmillä vaivaa. Se jos mikä on kunnioitettavaa!

Jutustelu kirjailija Hyvösen kanssa oli oikein mukavaa ja omia kirjallisia nystyröitä kutkuttavaa. Nyt on purettavaksi haastattelunauha, ja jäsenneltävä rönsyilevä keskustelumme tolkulliseksi kokonaisuudeksi. Suurin pulma on se, miten puhua kirjasta, jota ei tee mieli spoilata pätkääkään. Ei auta että sanoo vain “tää on pakko lukea!”, koska jotenkin on perusteltava, että miksi. No siksi! Lukekaa!

Apina ja Uusikuu päätyy minun “kirjallisen inspiraation lähteet” -listalleni, jota aloin taannoin kerätä. Yritän saada luettelon tänne blogiinkin esille, aikanaan. Toukokuu on minulle kirjoittamisen kuu, näin olen päättänyt.