Taittokiireitä

Usvaa olen kovasti kasannut: tavoitteena on edelleen saada se julki ennen Finnconia. Materiaalit ovat about kasassa, mutta itse taittaminen vie aikansa. Näillä näkymin ennättää, jos mitään yllättävää ei satu.

Päätimme tuomareiden kanssa, että pidämme jonkinmoisen Usva-tapaamisen lauantaina 11.7 klo 20 Finnconin iltabileissä. Sinne ovat kaikki usvahenkiset, usvamieliset ja kirjoittajaorientoituneet tervetulleita. Paikalla on ainakin osa tuomareista, eli voi tulla kysymään palautetta teksteistä kasvotusten.  Aiheesta tulee vielä erillinen kutsu, kun varmistan aikataulut.

 

Skriptonautit maastoutuivat maalle

Tänä viikonloppuna oli meillä pre- Usvan kesäleiri, kun talossa oli vieraana skriptonautteja, kirjoittajaryhmäläisiä (taannoin perustettu ryhmä, josta täällä blogissakin oli mainintaa). Oli erinomaista live-palautteenantoa ennakkoon laitetuista teksteistä, sekä romaaneista että novelleista. Toisten tekstien lukemisesta ja muiden kommenttien kuulemisesta oppii paljon. Tärkeää oli myös saada omasta tekstistä palautetta: minulla oli potilas nro 1 eli taannoin sopivaan lepotilaan saattelemani nuortenromaani. Sain paljon oleellisia kehitysehdotuksia, muutamia varmistuksia jo arvaamilleni ongelmakohdille (ja toisaalta onnistumisista tietoa) ja uusia ideoita. Tästä on hyvä jatkaa, ja tuottaa ehkä vielä 30 -50 liuskaa lisää tavaraa tekstiin kohtiin, jotka ovat turhan ohuita.

Innostuimme myös tekemään kirjoitusharjoituksen, sopiva bongattiin Natalie Goldbergin teoksesta Luova mieli. Otimme yleisen lausahduksen tai toteamuksen, ja kirjoitimme siihen konkreettisen jatkon, täsmennyksen tai sen inspiroimana havainnollistavan jatkon. Teksteistä tuli hyvin erilaisia, osasta valmiita novellien aihioita, osasta sellaisenaan jonkun tekstin osana käytettäviä tunnelman tai tilanteen syvennyksiä. Ja pari mainiota raapaleiksikin sopivia tekstejä.

Inspiroiva ja kannustava viikonloppu! Palauteryhmien perustamista ei voi muuta kuin suositella: meidänryhmämme toimii pääosin sähköpostin avulla (vapaamuotoisesti, jokainen lähettää tekstejä joihin tarvitsee palautetta omassa tahdissa), ja tällaiset palauteviikonloput ovat sitten erinomainen syväpalautteen ja keskinäisen jutustelun mahdollisuus.

 

Finnconin ohjelmaa

Finnconin ohjelmalistaus on näköjään about verkossa: http://2009.finncon.org/wiki/Ohjelma/OhjelmaLista

Kaikkea hubaa ja asiallista. Ja näköjään lauantaina perustetaan Suomen H.P. Lovecraft -seurakin!

Novan palkinnot jaetaan perjantaina klo 15, Tähtivaeltajan voittaja taas selviää sunnuntaina klo 16.

 

Kirjoitusvireessä

Olen viime päivinä lähinnä kirjoittanut tai ajatellut kirjoittamista. Joka päivä ei voi venyä monen tunnin sessioihin, mutta maanantaina istuin nelisen tuntia kahvilassa&huoltoasemalla naputtelemassa. Pystyin keskittymään toisista ihmisistä huolimatta mainiosti. Ongelmana oli lähinnä se, että kahvi noissa paikoissa oli melkoista myrkkyä,salaatti surkeaa ja leivos vanhaa.

Huomasin kotoa pakenemisen hyväksi keinoksi saada keskittymisrauha: ei tule kotoisia häiriötekijöitä eikä hillitöntä halua yhtäkkiä aloittaa siivoaminen/tiskaaminen/sähköpostin lukeminen tai jokin muu kirjoittamiseen kuuluva oheistoiminta. Saldona kaksi oikoluettua novellia, kahden novellin loppuosiot kuntoon niin että vain loppu puuttuu ja pari liuskaa lammaspaimenta.

Jatkan tänään elikäs keskiviikkona harjoitteita uusissa kohteissa. Mutta nyt mukana on yhteistyöprojekti, joka ajaa kaiken muun kirjoittamisen edelle. Onneksi sain työstettäväksi taas selkeän osion, johon täytyy kasvattaa lisää kohtauksia ja kuvauksia.

 

Inventaario

Katsoin, mitä vanhaa minulla oli jo kasassa  lammaspaimenjuttuun. Kaksi keskeneräistä novellia sisältää yhteensä 22 liuskaa tavaraa, jota voi melko suoraan hyödyntää tarinan taustana ja osana. Romaanin alku on käytännössä kirjoitettu, ja siitä on mukava jatkaa eteenpäin. Selvästikin minua innostaa jo itse tarinan kirjoittamiseen hypähtäminen.

Vaihe 8 eli sisältörakenne/runko on tehty, vaihe 7 eli henkilöhahmojen taustojen kirjoittaminen on edelleen kesken. Huomasin oleellisen puutteen: en ole ollenkaan miettinyt loppuun saakka keskeisten henkilöiden ulkonäköä. Ne täytyy kuitenkin olla mietitty, koska henkilöt havainnoivat toisiaan. On myös hyvä tietää itse hahmojen ulkoasu/fysiikka ainakin jollakin tarkkuudella, koska fysiikka vaikuttaa siihen, miten henkilö kantaa itseään eri kohtauksissa. Ajattelin nyt lähinnä sellaisia konkreettisia tilanteita kuin ihastuminen, jolloin pitäisi kuvata mikä siinä toisessa vetoaa henkisesti ja fyysisesti.

Niin, ensimmäisen luvun ensimmäinen kappale näyttää tältä:

Aluksi kukaan ei ollut huolissaan, mutta kun keskenmenoja oli tapahtunut saman kesän aikana neljä, ja kaikki nuorille ja hyvälantioisille naisille, olivat kylän vanhimmat vakuuttuneita sitä, ettei tapahtunut voinut olla sattumaa. Emännät kuiskuttelivat kirouksesta, joka oli langennut kylän ylle, pahasta silmästä tai vainolaisesta. Huhuttiin myös, että noitanaiset olivat kironneet koko kylän, vaikka kylän viimeisin noita oli kuollut ikäänsä ja ilkeyteensä vuosikymmen sitten, eikä kukaan ollut ottanut hänen paikkaansa yrttien ja keitoksien tekijänä.

 

Hypähdys vaiheeseen 8

Vaiheessa 7 piti syventää henkilöhahmoja, ja aloitin toki sen tekemisen, mutta kutina oli niin kova, että säntäsin samanaikaisesti tekemään kohtaa 8 eli  tarkkaa juonirakennetta. Ideana on kirjata tapahtumat kronologisessa järjestyksessä ylös.

Tarinan aloitus näyttää nyt tältä:

luku 1: kylä ja tehtävän asetus

Lammaspaimen havainnoi, että lampaita kuolee outoon tautiin.
Paimen laskeutuu alas kylään ja havaitsee, että siellä vietetään hautajaisia. Noitia syytetään, samoin kaikkea mahdollista.
Paimenta karsastetaan, hänen omasta asemastaan saadaan vinkkejä
Tapaa rakastettunsa, joka on murheen murtamana, huomaa ettei se suhde tule koskaan toteutumaan
Kylän vanhin ottaa yhteyttä ja haluaa, että lammaspaimen matkustaa lähimpään kaupunkiin ja ottaa selvää, mitä kaupunki tietää ja voiko asialle tehdä jotakin.
Paimen suostuu, koska hänen oma elämänsä on sekaisin. Tuntee olonsa orvoksi.

luku 2: matka kaupunkin ja Ulpukka

Matkustaa saamallaan hevosella kohti kaupunkia. Näkee lisää merkkejä vitsauyksesta.
Leirinuotiolla näkee ensimmäisen kunnon vainajan, luulee tätä ensin eläväksi ihmiseksi. Vainaja on hämmentynyt
Tuho on laajempi kuin mitä paimen on kuvitellut, Väistää riehuvaa sotilasjoukkoa.
Näkee kolmantena matkapäivänä miesjoukon naisen kimpussa. Ottaa kirveen, joka on ainoa hänellä mukana oleva ase, ja hyökkää päätäpahkaa joukon kimppuun.
Saa miesjoukon hajotetuksi ja naisen pelastetuksi
Nainen esittäytyy Ulpukaksi, ja väittää ettei ollut missään pinteessä.
Nainen lähtee hänen mukaansa, haluaa hänkin kaupunkiin.
Yrittää kysellä naisen taustoista, mutta tämä on vähäsanainen. Kertoo omasta tehtävästään, Ulpukka vahvistaa ja kertoo omia näkemiään asioita.

luku 3: kaupungissa

Kaupungissa ihmiset elävät elämäänsä keskeytyksettä, ei vastaavaa paniikkia nähtävissä.
Pääsevät sisään ongelmitta.
Paimenella on kirje viskaalille, joten hänelle luvataan iltapäiväksi audienssi.
Torilla puhutaan vitsauksesta, mutta ei välitetä
Päättävät yöpyä, ottavat majatalosta huoneen, pidetään avioparina
Selkkaus: Ulpukka joutuu ongelmiin, epäillään noidaksi ja he pakenevat yön pimeyteen, piileksivät kujilla, kunnes saavat hevosensa vapaaksi
Kuollut sielu kertoo, että vastausta kannattaisi etsiä tuonelasta, joten  Ulpukka ja paimen lähtevät etsimään tuonen virtaa, nin hullulta kuin se kuulostaakin.

luku 4: jokea etsimässä

Joen etsiminen on vaikeaa, sillä se voi käytännössä olla mikä tahansa joki, se ei ole paikka vaan tila
paimen joutuu kysymään neuvoa kuolleilta, ja sotkeutuu niiden toiveisiin.
yksi haluaa välittää viestin mökissä asuville sukulaisilleen, sitä yritetään, mutta suku on jo kuollut. Vainaja ei auta.
Toinen haluaa että hänen sielunsa lasketaan lepoon tietyillä yrteillä, Ulpukka hakee niitä maastosta
Kolmas takertuu ja vaatii saada päästä paimenen sisälle, jotta voisi hänen kehossaan tehdä asioita, se on liikaa paimenelle, joka meinaa murtua paineen alla
Ulpukka hätistää taioillaan vainajat pois paimenen kimpusta: nyt on selvää, että Ulpukka on noitanainen. Ulpukka neuvoo miten vainajat hätistellään oman kehon ulkopuolelle.
Ulpukka kertoo osan tarinastaan, vankeudestaan yms mutta välttelee vielä kuolemasta ja sodasta puhumusta
Lopulta yksi kyläläisistä,joka tuntee paimenen, neuvoo seuraamaan itseään joelle.

Näin siis tarinan on tarkoitus lähteä toimimaan. Kun koko kaari on mietitty jo loppuun saakka, niin ainakin tämän tarkemman rakenteen tekeminen on ollut helppoa. Samalla mietin yksityiskohtia paimenen persoonasta, ja annan niiden heijastua tarinan käänteisiin, esim. kuolleiden kanssa asioimista tulee tarinassa olemaan riittämiin.

Tässä alkaa olla jo sellainen olo, että tarinaa olisi pakko päästä kirjoittamaan.

 

Vaihe kuusi oli ja meni

Vaihe kuusi sanoo näin:

Laajenna kohdan 4 yhden sivun mittainen synopsis pitkäksi, neljän sivun mittaiseksi tarkemmaksi synopsikseksi.

Kun katselin vaiheessa 4 tekemääni selitystä, niin Wordiin tungettuna se oli jo kolmiliuskainen, ja tällä hetkellä se tuntuu tähän tarpeeseen riittävän lavealta. Tein muutamia korjauksia (esim. lautturi ottaa Ulpukan hahmon yrittäessään vikitellä paimenta), mutta siirryn nyt sujuvasti kohtaan 7 ja keskityn vielä lisää hahmoihin. Jos vaikka saisin keksityksi niille nimet. Vaiheessa  8 tehdään tarkka juonirakenne, jossa kuvataan tapahtuma ja näkökulmahahmo, joten siinä ehtii kyllä tuumia tapahtumia riittävän tarkasti. Todennäköisesti käytän  näkökulmatekniikkaa ja tuon tarinaan vaskinaisen ja Ulpukan henkilökohtaiset tarinat jollakin tavalla mukaan, ja niille on löydyttävä sopiva paikka tarinan keskeltä. Voi siis olla, että palaan tähän vaiheeseen takaisin, täytyy hauduttaa  tapahtumia ja käänteitä.

 

Viitosvaiheen analysointia

Kirjoita yhden sivun kuvaus jokaisesta päähenkilöstä ja puolen liuskan kuvaus muista tärkeistä henkilöistä. Henkilösynopsiksien tarkoitus on kertoa tapahtumien kulku kunkin henkilön näkökulmasta. Palaa takaisin edellisiin vaiheisiin ja muokkaa niitä.

Tämän vaiheen myötä henkilöhahmot syntyvät eloon ja alkavat muokata juonta eteenpäin. Vaskinaisen persoona toi tarinan loppupuolelle lisää jännitettä, kun hänen valtakuntansa uusi hallitsija haluaa kuolevaiset itselleen ja vaskinaisen kohtaloa selvitellään. Lisäksi lopussa paljastuu, mikä on vaskinaisen suuri salaisuus ja osuus koko vitsauksen aiheuttavaan tapahtumaketjuun. Se taas rakentui lautturin näkökulmaa kirjoitettaessa.

Ulpukasta tulee peinimuotoinen, mutta tärkeä tuki paimenelle: henkilö jonka osuus kasvaa tarinan aikana. Vähän suhteessa siihen, että myös paimen ymmärtää noitanaisen arvon vasta aivan lopussa.

Henkilöiden työstäminen oli helppo aloittaa ei suinkaan päähenkilöstä, vaan näistä muista oleellisista henkilöistä. Onkin vaikea sanoa, kuka on loppujen lopuksi päähenkilö, koska tarinan voisi kirjoittaa useammasta näkökulmasta tai vaikka kokonaan jonkun toisen silmien kautta. Olen selvästikin rakentanut varsinaisen synopsiksen paimenen näkökulmasta, koska paimenen henkilötarinaa rakentaessa huomasin sen käytännössä samaksi kuin sen synopsiksen. Lopetin sen kirjoittamisen kesken. Mitä luultavimmin paimenen hahmo syventyy tulevien vaiheiden aikana. Ja niin, näille henkilöille on oikeasti keksittävä nimet, ennen kuin nuppi hajoaa.

Varsinaisessa kässärissä lienee kuitenkin syytä keskittyä paimeneen, koska hän aloittaa matkan ja näkee koko laajan vitsauksen skaalan, ja koska hänen erikoisuutensa nähdä kuolleiden maailmaan toimii näppärästi osana tarinan muita aineksia.

En osaa vielä sanoa, pitäisikö tarina kirjoittaa kaikkitietävän kertojan näkökulmasta vai näkökulmatekniikalla minä-muodossa. Vanhat pohjalla olevat novellit ovat muistaakseni minä-muotoisia.

Edellisissä vaiheissa on korjattavaa, synopsikseen on lisättävä  uusia, vastalöytyneitä detaljeja.

 

Lautturin tarina

LAUTTURIN TARINA

Lautturi (nainen) on elänyt koko pitkän elämänsä joella, kuolleiden virtaa hoivaten ja  isältään perimäänsä tehtävää hoitaen. Alun perin häntä kalvoi ikävä siihen kuolevaiseen, johon hän ohimennen vuosia sitten rakastui. Monen mutkan jälkeen hän sai kuolevaisensa elävänä luokseen, ja he elivät hyvin lyhyen onnellisen hetken, kunnes mies riistettiin häneltä.

Aluksi lautturi ei tiennyt, mihin hänen rakkaansa oli kadonnut, ja hän etsi miestään sieltä sun täältä. Lautturi ei tiedä, että mies oli harhautunut lautturin hallitseman alueen ulkopuolella, kun hänen yllään ollut lumous oli haihtunut, ja vaskinainen oli saanut miehen kiinni. Vaskinaisen ei olisi tarvinnut surmata miestä, mutta hän teki sen silti. Siksi vaskinainen on osaltaan syyllinen siihen, että lautturin mieli muuttui synkeäksi ja nurjaksi.

Lautturi seurasi aikansa kuolleiden virtaa, ja lopulta hänen kaunansa oli kasvanut vihaksi. Sen vallassa lautturi päätti rikkoa kuolleiden luonnollisen kierron. Hän mursi lauttansa ja kieltäytyy kuljettamasta vainajia, sen sijaan hän antaa niiden valua virtaan ja joutua kurimukseen, tai huuhtoutua minne huuhtoutuvat. Kun kuoleman ja elämän kierto ei toimi normaalisti, myös vitsaukset ja taudit jäävät maan pinnalle. Kuolema väijyy kaikkialla ja ruokailee sielläkin, missä sen aika ei vielä ole. Taikuuskaan ei toimi normaalisti, sillä

Lautturi ei välitä. Hän näivettyy katkeruuteensa, ja tätä jatkuu vuosia ja vuosia. Ihmiset maan pinnalla eivät pitkään aikaan huomaa, että jotakin on pielessä. He hautaavat kuolleensa normaalisti, eivätkä kiinnitä siihen huomiota, että joskus joku jo kuollut saattaakin jäädä eloon.

Sitten joelta tulee pariskunta, paimen ja noitanainen. Lautturi näkee miehessä rakastettunsa, sillä heissä on kovin samaa näköä ja olemusta, vaikka eri miehen täytyy olla kyseessä. Lautturi ottaa vieraat hyvin vastaan ja tarjoilee heille syötävää ja juotavaa. Mies on jo ottamassa, mutta Ulpukka estelee: noitanaisena hän vaistoaa, että ruokaan sisältyy suurta taikuutta. Lautturi tarjoaa majapaikkaa, mutta senkin Ulpukka kieltää. Lopulta lautturi harhauttaa Ulpukan muualle ja tarjoaa itseään paimenelle, mutta paimenta ei se kiinnosta: vain tieto miten vitsaus saadaan poistettua.

Lautturi suuttuu,  lautturin vieraat karkaavat ja lautturi kiroaa heidät. Hän sulkee reitin joen kautta ja sulkeutuu odottamaan maailman tuhoutumista. Sillä maailma tuhoutuu, ainakin hänen näkökulmastaan, ja kuolleet kansoittavat maan.

Aikanaan paimen ja Ulpukka palaavat, nyt airuiden mailta, ja mukanaan heillä on vaskinainen, luomus jonka lautturi tietää ennen hallinneen kuningattarena. Lautturi kertoo tehneensä lakon, ja ehtonsa: hän haluaa saada rakkaansa takaisin, ja vain se saa hänet armahtamaan kuolevaiset maan pinnalla. Paimen tarjoaa nöyrästi itseään lautturille, ja lautturi ottaa hänet mielellään vastaan.

Kesken riitin, joka lumoaisi paimenen ikuisiksi ajoiksi, heittäytyy vaskinainen hänen tilalleen. Lautturi hyväksyy tämän, sillä vaskinainen myös paljastaa osuutensa rakastetun kuolemaan. Lautturin näkökulmasta oikeus on toteutunut, ja hän antaa kuolevaisten lähteä mailtaan jokea myöten pois.

Työt ikuisella virralla jatkuvat, mutta nyt lautturi ei ole enää yksinäinen.

 

Noitanaisen tarina

NOITANAISEN TARINA

Ulpukka on tavallinen tyttö, joka noitakykyjensä vuoksi joutui nuorena sotimaan. Palkinnoksi palveluksistaan hänet ja muut noitanaiset suljettiin suolle vuosiksi, koska heitä pidettiin liian vaarallisina. Ulpukka pääsi pakenemaan, mutta hän ei hautonut kostoa, vaan haluaa löytää itselleen onnen ja rauhan, rakkaan rinnalle.

Ulpukka on harhaillut vapaana jalalla jo kuukausia, vastaantulijoita säikkyen ja luontoon sulautuen. Hän on alkanut muistuttaa metsäläistä, luonnon villiinnyttämää naista. Outoja merkkejä luonnon kuolemasta ja eläimien käytöksestä hän on jo huomannut, ja maantiellä kulkijoiden tarkkailu saa hänet entisestään epäilemään vitsausta.

Eräänä päivänä Ulpukka jää miesjoukon satimeen vahingossa. Miehillä ei ole hyvät mielessä, sillä yksinäinen, puolihullulta näyttävä nainen näyttää oivalta hyväksikäytettävältä. Ulpukan itsesuojeluvaisto herää  liian myöhään, ja hän aikoo käyttää vihulaisiin tuhoisia noitakykyjään. Ne ovat vain kovin kalvenneet ja ahdingosta ei noin vain selviydytäkään.

Apuun tulee lammaspaimen, joka hajottaa miesjoukon ja pelastaa neidon ahdingosta. Ulpukka ottaa avun vastaan kiitollisena ja saman tien ihastuu auttajaansa, joka ei ole erityisen komea tai mieleenpainuva, mutta silti hänellä tuntuu olevan sydän paikallaan.

Ulpukka lähtee paimenen matkaan, kun tämä kertoo olevansa matkalla kaupunkiin. Ulpukka ei ole siellä koskaan ennen käynyt, ja häntä innostaa paikan näkeminen. Paimen kertoo avoimesti tehtävästään löytää vitsaukseen mahdollisesti parannuskeino tai jokin ratkaisu, ja Ulpukka kertoo näkemistään asioista. Omista taustoistaan hän jättää oleellisimman kertomatta, koska toisaalta pelkää, ja toisaalta ei uskalla omalta ujoudeltaan.

Kaupungissa he kyselevät ja saavat selville, ettei kukaan tiedä mitään, eikä vitsausta edes pidetä pahana asiana. Ulpukka joutuu kaupungissakin kahnauksiin ja tulee paljastaneeksi, että on noitanainen. Kaksikko joutuu poistumaan. Ulpukka huomaa, että kuolleet puhuvat paimenelle, ja kehottavat heitä menemään Tuonelan joelle etsimään vastauksia. Matka joen löytämiseksi ei ole helppo, ja paimen joutuu yhä syvemmälle kuolleiden maailmaan auttaessaan ja toimittaessaan heidän asioitaan. Ulpukka hätistää voimillaan kuolleet pois paimenen kimpusta. Hänen tunteensa syvenevät entisestään, kun hän hoivaa paimenta, mutta hän ei vielä osaa hahmottaa tuntemuksiaan.

Tuonelassa Ulpukka pysyttelee taustalla, ja lautturin kohtaamisen aikana hän menetetyn rakkauden tarinaa kuunnellessaan pysähtyy itsekin miettimään, mitä hänen sisällään tapahtuu. Lautturin suututtua Ulpukka ehdottaa vaskinaisen luokse menemistä. Jokea alas matkatessaan Ulpukka yrittää keksiä keinon kertoa tunteistaan, mutta ei löydä oikeita sanoja.

Vaskinainen lupaa vastauksia kaikkiin kysymyksiin ja siksi Ulpukka kysyy ensin voimiensa hiipumisesta ja sitten rakkaudesta. Vastaukset eivät ole tyydyttävät. Kylässä yöpyessään Ulpukka vaistoaa vaaran, ja paimen saa viestin vaskinaiselta. Yhdessä he vapauttavat hänet ja pakenevat yöhön.

Vaskinainen kehottaa heitä palaamaan takaisin Tuonelan joelle, mutta koska Lautturi on sulkenut reitin, on heidän mentävä takaisin samaisiin tunneleihin, josta vaskinainen oli itse tullut maan pinnalle. He vaeltavat maan uumenissa ja päätyvät vaskinaisen ennen hallitsemille alueille. Vaskinaisen entinen rakastettu vihaa tätä syvästi, ja vangitsee heidät kaikki. Kuolevaisten ei ole lupa palata takaisin elävien maahan, jos he eksyvät airuitten alueelle. Vaskinainen tekee sopimuksen, jonka avulla he pääsevät vapaiksi.

Lopulta he pääsevät lautturin luo, joka paljastuu ongelman aiheuttajaksi. Vaaran uhatessa Ulpukka saa lopultakin sanotuksi tunteensa ääneen, mutta paimen on päättänyt hoitaa vitsauksen uhraamalla itsensä. Ulpukan helpotukseksi paimen pelastuu, kun vaskinainen heittäytyy taian tielle. Paimen ja Ulpukka palaavat takaisin maan pinnalle, sillä vaskinaisen tekemä. Paimen tietää nyt Ulpukan tunteista. He palaavat paimenen kotikylään, jossa on kulunut jo useampi vuosi aikaa, ja asettuvat sinne asumaan yhdessä.